keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Citymustikkaa

Kuten edellisessä arvelin niin tunneli/luola kipinöi kiinnostusta muissakin. Lähin sitten yhden kaverin kanssa ihmettelemään samoille seuduille. Toiveena oli löytää myös vähän marjaa, joten kannellinen litran jugurttipurkki sai luvan toimia marjaämpärinä. Tiedostin kyllä että ajankohta oli myöhäinen mustikalle ja liian varhainen puolukalle (jota en voi edes poimia, olenhan siunattu värisokeudella), mutta kukapa kieltää yrittämästä.

Tällä kertaa luolaa ei tarvinnut hakea, vaan siihen käveli suorilta. Jännä. Itsellehän siinä nyt ei niin ollut enää ihmeteltävää mutta ystäväni kysymykset miten/miksi/yms laittoivat hymyilyttämään. Vastasin tietysti parhaan kykyni mukaan.

Kun luola oli kuvattu ja todettu luolaksi, jatkoimme samoilua Mustavuoren metsikössä niitä mustikoita toivoen.

Oli päivä aurinkoinen, huoleton. Etsi kulkija polkujen, satoa metsän loppukesäisen.

Siinä maata tuijotellessa tuli juteltua ummet ja lammet niin jokapäiväisistä arkijutuista sinne syvällisiin tummiin vesiin. Terapiasessio suorastaan. Aina välillä löysimme mättähän joka oli aiemmilta poimijoilta jäänyt huomaamatta ja vähitellen ämpärin pohja alkoi peittyä.

Sormet mustikkaiset, merkkinä sadosta metsäisen.


Suunnilleen puolilleen sain miniämpärini kerättyä. Naitä nautti monta kertaa jäätelön kera.

Koska samoilumme oli kuljettanut meidät lähelle Vuosaarenhuippua, Vuosaaren sataman lähellä olevaa korkeaa näköalamäkeä, päätimme reissun lopuksi kivuta vielä sen korkeuksiin ihmettelemään.