Kotona!!

Tuodaanpa päätökseen tämä saaga: nyt oon onnellisesti kotona. Ja siis oikeasti todella onnellisesti. Kyllä siinä silmäkulmat kostu ku istuin taksiin ja hurautin kotiin. Sitähän sanotaan että ku käy maailmalla niin ymmärtää antaa arvoa kodille. Tämä reissu on ainaki mun kohalla syventäny mun rakkautta Suomea kohtaan. Enkä tarkota että ois ollu huono reissu tai että en ois tykänny olla tuolla, vaan enemmänki että se tunne että kuuluu johonkin paikkaan, on vahvistunut. Ja minä kuulun Suomeen. :)

Nyt oon ehtiny jo vähä rentoutua. Laukku on räjäytetty lattialle ja postit on käyty läpi. Nyt vielä ruokaa kaupasta ja arkeen paluu voi alkaa. Toivottavasti sinä oot nauttinu tämän "päiväkirjan" lukemisesta, ja toivottavasti minä oon pystyny ees vähä välittään niitä kokemuksia mitä oon kohdannu. Tämä on nyt toistaiseksi tässä. Kiitos ja näkemiin. :)

Lentomatkustusta

Aamulla herätys yhtä aikaa naapurin kukon kans. Hämmentävä fiilis kuulla kukon kiekuvan ja herätyskellon soivan yhtäaikaa. Siitä sitte aamupalaa nassuun ja lentokentälle. Aamuruuhka oli huimattavasti olemattomampi mitä ennakoitiin, ja olinki kentälle todella reilusti ajoissa. Check-in, turvatarkastukset ja muut suju täysin ongelmitta. :)

Huh huh. Enpä muistanukkaan että tämä lentäminen oli näin rankkaa. Kuus tuntia ekaa taipaletta taitettu ja mää oon ihan sippi. Nukkumaankaan ei enään pysty, kaks leffaa kattonu... loppuu aktiviteetit kesken. Ja mulla on vielä vuorokauden verran istumista jäljellä. Lord help me! :p

Noniin. Nyt sitä ollaan sitte kiinassa. Ja yllättäen netti on kielimuurin takana. Englanniksi kyllä kerrotaan että tarvis jonku kirjautumisen, mutta siitä eteenpäin kaikki onki kinkkiä. Tullee jännät viis tuntia ootella seuraavaa lentoa. Asiaahan ei tietenkään helpota että mulla pukkaa migreeniä ja joku pösilö pakkasi kaikki pillerit ruumaan. -.-
On muuten aika mitäänsanomaton tää kenttä. Pari hassua putiikkia, eikä ees mitenkään erityisen näkönen. Sanalla sanoen kuppanen mesta, niinku yks työkaveri tapasi sanoa. Ja jostain syystä mastercard ei toiminu, mutta visaelektron kyllä. Mielenkiinnolla ootan että mimmonen velotus tuosta illallisesta oikeasti tulee. :p

27 tuntia siitä ku lähdin Melbournesta ja oon saapunut Amsterdamiin, josta on vielä yks etappi kotiin. Pääkipu on hetkittäin ollu poissa mutta nyt se taas repii niin että huhhuh... En malta oottaa että pääsen oikaseen itteni suoraksi tän jälkeen. Mukavahan tuola on toisella puolella palloa käyä, mutta hittolainen ku tää matkustaminen kestää! Joku sais keksiä jonku nopeamman matkustusmuodon. :p

Viimeinen päivä

Käytiin tuola lähempänä vuoria katteleen vähä metsää ja jokia. Jotenki ei osannu ku vaan kattella ympärilleen ja kahlata vedessä. Kait se on hiipiny pikkuhiljaa tajuntaan että tää reissu on nyt lopussa ja sen myötä tullu sitte hitusen alakuloinen ja haikea olo...

Käytiin Louiksen äidin luona illallisella ja jätettiin lapset sinne (Louis menee aikasin töihin ja Mari vie mut kentälle niin helpompaa näin). Ennen illallista oltiin sotasta vesi-ilmapalloilla. Otin turpaan sata-nolla. :)

Jaoin kuksat kiitoslahjana isännöinnistä ja emännöinnistä, otin viimeisen suihkun tässä talossa, katoin hetken telkkua ja nyt on aika mennä nukkumaan että on henkisesti valmis huomenaamusta alkaen seikkaileen lentokentältä toiselle, ja lopulta omaan kotiin.

Kaks päivää...

Tänään mentiin biitsille. Ei millekkään turistirannalle vaan semmoselle minkä vaan paikalliset tietää. Muuta ohjelmaa ei ees yritetty keksiä. Rannalla ollessa tuota hillitöntä hellettä ei huomaa ja olo on siedettävä, varsinki ku lilluu meressä. Itseasiassa tänään ei ees ollu mikään tosi aurinkoinen päivä, mutta silti oli mielettömän kuuma. Jos ois jääny kaupunkiin niin ei ois varmastikaan pystyny muuta ku pakoileen kuumuutta sisätiloissa. Jotain päivän kuumuudesta kertoo varmaan myös se, että vaikka tuli räpiköityä melkeen koko aika vedessä, niin silti pärjäsi kahdella sämpylällä, eikä ollu ees nälkä missään välissä. :p

Aallot ja vuorovesi on kyllä jännä homma. Kotopuolessa nuita aaltojakaan ku ei kovin kummosia ole. Ja vuoroveden vaiheesta riippuen aallot on ihan erilaisia. Nousuveden aikaan aallot murtuu (kaatuu vois olla kans hyvä sana) vasta ihan rannassa ja sekottaa veden kokonaan, näkyvyys veden alla heikko. Laskuveden aikaan näkyvyys on ihan mieletön. Kuvasin veden alla ku nyt sattu olemaan nousuvesi ku me oltiin tuola, niin ku aalto tulee niin sitä pohjaa myöten kulkee "paineaalto" ihan ku jonku pommin jäliltä. Pittää väsäillä video nettiin ku pääsee kottiin, jonne muuten ei oo ennään montaa päivää. Huominen enää, ja sitte alkaa kotimatka. Tuntuu aika hullulta että tässä on puoli toista kuukautta oltu reissussa. Ja että kohta alkaa kotimatka ja pitäis palata arkeen. Vähä niinku Louis sano tänään: mää oon eläny pelkkää lauantaita viime kuukaudet. En pysty sanomaan vastaan. Enkä kyllä haluakkaan. Tää on ollu ihan mielettömän mahtavaa.

Kolme päivää jäljellä

Rentoutumispäivä. Lueskelin kirjaa ulkona (varjossa) niin pitkään ku sielä pysty olemaan. Louiksen päästyä töistä mentiin puistoon illalliselle. Oli muuten aika hieno puisto. Yheltä laitaa lähti tekemällä tehty puro, joka pääty toiselle laitaa kohtuullisen isoon lampeen jossa oli suihkulähteitä. Papukaijoja lenteli ympäriinsä isoissa parvissa. Täällä niitä lentelee muutenki kaikkialla, mutta tuolla puistossa niitä oli 20-30 parvessa. Harmi ettei ollu kameraa mukana. Syöpöttelyn jälkeen mentiin liikuntasalille, jossa Louis on puuhamiehenä pari kertaa viikossa. Se on alottanu pöytätennispiirit täällä. Alunperin oli vaan perjantai-iltaisin semmonen "tulkaa pelaan ja pitään hauskaa" ilta, mutta niin suosittu oli että piti ottaa mukaan toinen päivä jonne vähä enemmän tosissaan pelaavat pysty menemään. Kuiteni puhutaan semmosesta 15000 ihmisen kylästä, niin ihan hyvin on tuo. :)
Valitettavasti pelaamisesta ei vaan tullu mittään, ku oli niin tautisen kuuma. Pistettiin pöydät nippuun mentiin kottiin kattoon leffaa.

Ei lämmin luita riko, mutta...

Kuuma! Ei tämmösillä lämpötiloilla pysty tekkeen mittään. 36 oli varjossa tänään! Aamupäivällä ajeltiin Bernadetten kans takasin Warraguliin. Iltapäivästä käytiin Marin ja lasten kans uimassa. Lasten mentyä nukkuun pelattiin Louiksen kans vähä pingistä. Siinäpä se. Kävin jossain välissä läpi taas kuvia ja latailin facebookkiin niitä. Nyt pitäis yrittää nukkua, eikä lämpötila oo laskenu alle 25:n. Kyllä pakkanen on mukavampi. ;)

Fishing

Louiksen äiti (Bernadette) nappas mut mukaan ja lähettiin tuonne meren rantaan. Matkalla pysähyttiin katteleen koaloja. Hassuja karvapalloja ne. Samalla reissulla bongattiin nokkasiili. Piikikäs mutta omituisen söpö elukka. Wallabi-perheitä oli kans useampi aterioimassa puiden varjossa. Mentiin Benadetten äidin luo, jossa yövyttiin. Illalla käytiin vielä kattoon pikkupingviinejä. Bernadette harmitteli että se paikka oli muuttunu turistikohteeksi. Sillon ku hän oli nuori niin ne oli vaan menny sinne rannalle istuun ja pingviinit oli vaappunu siitä ihan vierestä. Ne pingut siiis palaa ruuanhakureissulta iltaisin ja taapertaa sitte pesälleen, missä ikinä se sitte siellä rinteessä sattuu olemaankaan. Nyt tuo paikka oli tosiaan ihan turistikohde johon pti maksaa pääsymaksu ja sut oli koko ajan erotettu aidalla nuista elukoista. Tosin lähimmillään aidan takana ne oli puolen metrin päässä. Ja jälleen kerran: valokuvaaminen kielletty. Pääsinpä näkemään semmosenki "roskaeläimen" ku opossumi. Sielä se juoksenteli pingujen seassa. Pikkupingut (little penguin) on tommosia 30cm korkusia vaappujia. Aikaisemmin niitten nimi on ollu fairy penguin, mutta ku nykyään pittää olla niin perkeleen poliittisesti korrekti niin tuo nimi on pitäny muuttaa ku se aiempi on mukamas ollu niin "homo". :/

Keskiviikon ohjelma, ja syy miksi tonne rannikolle mentiin, oli kalastus/veneilyreissu siihen viereiseen salmeen (mukana Louiksen isä Paul). Vähä erilaista virvelöintiä, ku ideana on heittää syötti painon kans veteen ja antaa sen vajota pohjaan ja sitte oottaa syöntiä. Valitettavasti meillä ei oikein ollu kalaonnea, ja saatiin vaan kaks alamitat ylittävää eväkästä. Se nyt ei sinänsä mua haitannu, nautin jo pelkästään veneellä olosta. Ja näin pelikaaneja siinä ihmetellessäni. Lisäksi mulla ei ollu kalastuslupaa, niin että... ;)

Satamaan ku palattiin niin laiturin alla oli 3 tai 4 rauskua. Semmosia 2-3 metriä leveitä. Siinä ne veti ympyrää ihan tommosessa kahlaussyvyydessä. Niitäki nähny nyt luonnossa. :)

Illalla sitte syötiin alkupalaksi katkarapuja (prawns) ja pääruuaksi maisteltiin niitä kahta kalaa jokka saatiin. Toinen oli semmonen piikikäs ja isosilmänen mölli jonka piikeissä kuulema on myrkkyä joka esim. käteen pistäessä saa käden turpoamaan palloksi. Toinen oli tommonen siikaa muistuttava mikälie. Ihan hyvvää kallaa molemmat. :)

Mondaagi

Louis otti vapaapäivän ja me mentiin kahestaan pikku kävelylle. Wilsons promontory, eli eräänlainen kansallispuisto oli kohteena. Puoli seittemän herätti kello, ja aamupalan jälkeen se oli menoa. Ja sitte se todellakin oli menoa! Yhteensä patikoitiin 30km! Menomatkalla mua pisti ampiainen NENÄÄN! Onneksi en oo allerginen, näköjään edes australialaisille pistäjille. Puolivälissä päästiin rannalle, heitettiin vaatteet kasaan ja lompsittiin suorilta mereen. Mielettömän siistiä! Lumenvalkeaa hiekkaa ja täydellisen turkoosia vettä. Oli laskuvesi alimmillaan ja aallot oli mukavat. Käveltiin siitä sitte vielä nurkan taa kattoon, miltä sielä näyttää, ja tultiin takasin ottaan parit kuvat. Nyt oliki nousuveden aika koittanu ja sen huomasi heti aalloissa. Nyt ne kaatu ihan rannassa ja samalla löi sut hiekkaa vasten. Lisäksi vesi oli ihan samea ku tuo kyseinen sekotti pohjan. Lisää aurinkorasvaa ja kotia kohti. Sitte alkoki ongelma: mun jalan syrjään alko sattuun kävely. Semmonen viiltävä kipu. Se pikkuhiljaa paheni, ja alko pelottaan että jos sielä on luunmurtuma. Vaihettiin Louiksen kans kenkiä, siinä toivossa että sen vaelluskengät ois tukevammat. Meillä kuitenki oli tuossa vaiheessa joku 10km jäljellä. Sen verran tukea niistä kengistä sai että pystyin "käveleen" loppumatkan. Viimeset pari kilsaa oli melko reilua ylämäkeä, joka kyllä tappo mun kunnon lopullisesti. Päästiin ylös niin mää olin ihan uitettu hiestä. Hikoilulla oli semmonen ikävä vaikutus että aurinkorasva "peseyty" pois ja mää paloin. En pahasti, mutta toispuoleisesti. Näitä paria juttua lukuunottamatta reissu oli mahtava!

Sunnuntai

Tänään oli sitte migreeni. Ja ihan kunnolla. Ei ees pilleri tehonnu siinä parissa tunnissa mikä normaalisti riittää. Meni varmaan joku kuus tuntia...

Noh, siitä välittämättä lähin mukkaan: Louiksen serkun lapsen kastajaiset oli ohjelmassa. Lyhyt toimitus kirkossa, jonka jälkeen rennosti grillaamaan ja hengaileen. Sain olla pääasiassa ihan rauhassa, niin ei haitannu kipuilu menoa. Käytiin uima-altaassa viilentymässä aina ku tuli kuuma ja välillä lätkittiin pingistä. Mukavan lepposa päivä ollu. :)

Ens kesänä pittää muistaa kulukia avojalon enemmän. Nyt, yhen päivän tassuttelun jälkeen on jalkapohjat ihan uuvuksissa. Sillai säkenöi ku istuksii ja kirjottaa tätä. :p

Vielä jaksaa!

Jaha. Sitä on humahtanu muutama päivä ettei oo huomannukkaan. Mitähän kaikkea tässä oikeen on ehtiny... no ainaki yks päivä meni siinä ku kävin Melbournessa ihmetteleen AMCIssa. Eli lyhyesti sanottuna "leffamuseossa". Hieno mesta, elävän kuvan historia käyty läpi ja esillä oli vanhimpia kameroita mitä on ollu. Australian leffahistoria oli omana osastonaan ja sielä ois kestäny vaikka kuin kauan ku sielä oli tosi paljon nauhotettuja haastatteluja. Sitte oli vielä se ehkä kiinnostavin osasto, eli se, jossa käytiin läpi elokuvan taikaa. Oli esimerkiksi 3D käyty läpi kokonaisuudessaan ja erikoisuutena mainittakoot tv joka pysty muodostaan 3D-kuvan ilman laseja. Se oli aika huikea laite... Samana päivänä käytiin Louiksen äidin luona illallisella.

Sitte toinen päivä Melbournessa meni ku kävin Aquariumissa. Tarkotus oli että käyn katteleen vaan, mutta kassalla kävi ilmi että haisukellukseen oli yks peruutuspaikka, joten sielläpä sitte humahti koko päivä. Sukellukseen ja sen valmisteluihin meni yhteensä kolme tuntia. Veden alla oltiin reipas tunti. Ympärillä pyöri haikaloja, rauskuja ja ties mitä kaloja. Suurin rausku oli noin kaks metriä leveä, ja se liuku 20cm pään yläpuolelta. Suurin hai oli kolmisen metriä pitkä, se pysytteli parin metrin päässä. Huikea kokemus, vaikka oliki altaassa. Kotimatkalla oliki sitte junavuoro peruttu ym. jännää. Louiksen kans lätkittiin vähä pingistä ennen illan tekoa. :)

Tänään käytiin eka maisema-ajelulla ja sitte mentiin folk-festareille. Tosin folk-musiikki oli tarjonnassa vähemmistönä (Louis aiko tehdä asiasta kirjallisen valituksen :D ). Iha lepposat festit silti. Semmonen tosi pieni festivaali oli kyseessä. Yhtenä esityksenä mainittakoot String Busters (tai jotain sinne päin), joka oli jousisoitinten kokoontuminen: jos vaan osasit soittaa jotain jousisoitinta niin olit tervetullut mukaan soittamaan. Oma soitin oli vaatimuksena. Niillä oli tosi hyvä meininki. :)

Sataa sataa ropisee...

Onkohan tää joku juttu? Mää tuun maahan niin ekat kaks päivää sataa. :D
Tosin nyt kylläkin ukkostaa, ei vain sada. Oltiin Marin ja lasten kans puistossa ku alko sataan, ja oli ihan turha kuvitella ehtivänsä kuivana kotiin. Ja luonnollisesti mulla oli pyykit narulla. Sieläpähän roikkuvat, kyllä ne joskus kuivuu. :p

Päivä meni lähinnä oleskellessa ja Marin kans poristessa. Illallisella syötiin kengurua! Hyvvää oli. :)

Downunder

Tämäkin alko loistavasti: arvatkaapa olinko tajunnu hommata viisumia ausseihin! :D
Onneksi paperin sai hommattua Christchurchin kentällä. Makso 15 euroa. Tyhmää joo, mutta ei mulla oo tullu missään vaiheessa mieleenkään että tuonne jotain viisumeita tarttis. Pääasia että sen sai täältä, ja vähällä vaivalla. Ois ollu varsin noloa jos en ois saanu tuota enkä ois voinu lentää tänään. :p

Toinen moka: jostain syystä kuvittelin että mulla ois joku kolme tuntia aucklandissa lentojen välissä. Eipä ollu ku tunti tai jotain. Rivakkaa kävelyä terminaalista toiseen, ja naps turvatarkastuksessa "could you step here for a minute"! :D
Tällä kertaa ei sentään tyhjennetty laukkua, mutta käytiin vielä erikseen metallintunnistimella läpi ja kamoista etsittiin kemikaaleja semmosella paperiliuskalla. Noh, pääsin siitä ihan parissa minuutissa jatkaan. Ehin käyä vessassa ja nyt pitäis boardingin alkaa ihan justiin. Olis ollu kiva purasta vähä jottain täsä välisä, meinaa olla nälkä. :/

Noniin, ja lentokoneessa jaettiin se paperilippunen millä mennään tullista läpi, ja tajusin että nyt oon kusessa: mulla ei oo mitään yhteystietoja Louikseen ja Mariin. Ei muuta ku ruudut tyhjinä rohkeasti tulliin ja hetihän ne alko kyseleen että mikä mies se tämmönen on. Maahantulovirkailija päästi mut yhen pykälän eteenpäin että mun laukku ja matkatavarat käydään läpi sillä aikaa ku ne miettii että mitä mun kans tehhään. Huumeita tms ei löytyny joten sain siitä jatkaa takasin sinne maahantuloon. Yritin kirjautua facebookkiin ja todistaa että Louis on oikeasti olemassa ja mahdollisesti löytää jotain yhteystietoja että asia voitaisiin varmistaa. Koko jumitus siis johtu siitä että mulla ei ollu yhteystietoja näihin kahteen, ja virkailijat epäili että yritän maahan tekemään pimeää työtä tms. Valitettavasti facebook oli sitä mieltä että nyt yrittää joku hakkeroida mun tiliä ja veti mun tilin lukkoon. Nyt en sitte tiijä millon pääsen uudestaan sisään sinne. Nettipankissa mun piti todistaan että, vaikka mulla oli esittää paluulippu pois maasta, niin mulla on rahaa myös uuteen lippuun. Lopulta se virkailija sai jostain rekisteristä kaivettua Marin tiedot ja soitti Marille joka vahvisti mun kertomukset ja mut vihdoin päästettiin ulos. Mari oli soittanu Louiksellekki että mää oon elossa ja terminaalissa, ku eihän musta ollu mitään tietoa annettu Louikselle ku sen ois pitäny mennä kyselee tullin infosta. Mulla kuitenki meni kaks tuntia päästä ulos sieltä! Suurin vitsihän tässä lienee, että Louis oli heittäny mulle faceen puhelinnumeronsa, joka ois riittäny että oisin välttäny tuon kaiken, mutta koska mää en päässy faceen niin/saanu tuota viestiä ennen lentoa niin...

Puolen toista tunnin ajelu Louiksen ja Marin kotiin, suihku ja iltapala ja kuulumisten vaihtoa. Siinäpä se.

Viikonloppu

Niputanpa nyt pari päivää samaan ku oon laiska. :p

Lauantai: Great Kiwi Beer Festival! Kojuja yli sata, ihmisiä ihan **tusti! Loistava aurinkoinen päivä. Ja livemusaa. Ja olut oli moninaista ja hyvää. Eipä varsinaisesti muuta sanottavaa.

Sunnuntai: Kayaking! Assi ja sen kaveri vei mut melomaan. Siis ihan jokeen, kuohuineen kaikkineen. Piti olla helppo keikka. Ei ollu :D
Varusteiden pukeminen oli melkeen ku sukeltaan lähtiessä. Kauhiaa äheltämistä. Mutta sainki hyvin äkkiä todeta että ihan syystä ne varusteet on mitä on. Ekat kuohut ja meikä heittää ympäri. Siinä sitte koitin ohjeiden mukaan piättää hengitystä ja oottaa että Assi ja sen kaveri sais käännettyä mut takasin, mutta ne ei saanu kunnon otetta kajakista ja homma kesti, enkä jaksanu enää pidättää, niin irrotin itteni ja nousin pintaan. Rantautuminen, hengähdys ja uus yritys. Se päätty vielä heikommin. Taas kuohut eessä, paatti ympäri, irrotus, pinnalle, ja siinä kelluessa huomasin että multa oli mela poikki! Rantautuminen ja tilanteen tarkastelu. Todettiin että eipä tuo onnistu puolikkaalla melalla (ja mulle vähä niinku riitti pyöritys) joten Assin kaveri ohjasi kajakit rannalle vähän matkan päähän ja mää ja Assi lähettiin hakeen autoa. Me siis oltiin päästy jokea ehkä 200m alaspäin. Nyt sitte käveltiin vähä yli yläjuoksulle koska meidän piti uida sen joen poikki ku oltiin näppärästi vastarannalla. Melkonen oli virtaus, eli kellukkeet ja märkäpuvut oli ihan mukavat päällä. :p

Vähä tuntu kurjalta heittää homma sikseen, mutta näin jälkeen päin aateltuna en varmaankaan ois selvinny loppumatkaa vaikka oisinki skarpannu ja yrittäny. 14km oli tarkotus meloa. Paluumatkalla pysähyttiin sitte yhen järven rannalle ja käytiin siinä melomassa. Tytöt pelleili sillä melan puolikkaalla ja totesivat että eskimokäännös onnistuu silläki. Mää lähinnä yritin ymmärtää kuin herkkä se purtilo on. Ihan muuta ku kanootit tai merikajakit. Ja lopuksi vielä Assin yllyttämänä pyöräytettiin mut ympäri ettei jäis kammoa, jos vaikka joskus vielä satun kajakkiin istumaan. Se meni muuten hyvin mutta tietämättäni autoin omalla kropalla ku Assi käänsi mua ja mää pyörähin niin vauhdilla että humautin kerralla ympäri uudestaan pään veden alle. Hengen pidättäminen on kuulkaa yllättävän vaikeaa ku oot ylösalasin kiinnitettynä veneeseen. Assi sai mut sitte käännettyä ihan kunnolla oikeinpäin ja mää pääsin tasaamaan pulssia. Kohta ton jälkeen jatkettiin matkaa ja haettiin jäätelöt, joka kuulema kuuluu olennaisesti melontaan. :)

Vaikka päivä sisälsiki sydämmentykytystä ja adrenaliinihumalan ja ties mitä, pääkivusta (tuliko kaikesta siitä ressaamisesta vaikko adrenaliinista vaikko mistä, en tiijä) uimiseen (joka on aina kiva asia) niin en voi sanoa että tämä mitenkään huono päivä ois ollu. Mutta jokeen en taija lähtä tommosella kipolla ihan heti. Sen verran pelottavaa menoa oli.

Nooh, nyt on päässy jo kunnolla rauhottuun ja matkalaukku on taas pakattu. 21kg näytti vaaka, katotaan huomena mitä kenttävirkailija sanoo. Tiedossa on vähä reilunpi maisemanvaihto ja Australia. Toivottavasti Louis ei oo suunnitellu mitään noin hurjaa ohjelmaa mulle ku tuo melonta, en tiijä kestäiskö fysiikka moista. :p

Vähä alkaa reissu painaan harteilla. Kolmea päivää vaille kuukauden nyt ollu menossa. Pakko tunnustaa että viimesenä parina päivänä on tullu sen kerran mieleen, että on se oma koti vaan siisti juttu. Sinne voi paeta aina jos on liian rankkaa. Täällä reissussa ei samanlaista turvapaikkaa oo. Mutta eiköhän tässä vielä tämä jäljellä olevat pari viikkoa sinnitellä.

Kaupunkiturismia

Tänään menin Christchurchin keskustaan. Kävelin ympäriinsä seittemän tunnin ajan. Tähän sisälty museossa ihmettelyä ja keskustan todella ison puutarhan katselua ja vähä tuliaisshoppailua. Ja pitihän sitä vähä ihmetellä nuita raunioita ku siitä isosta maanjäristyksestä tuli tänään kuluneeksi tasan kaks vuotta. Kukkia oli vähä joka puolella ja vähä ennen yhtä oli hiljainen hetki ja kaiken maailman puheita ja esityksiä oli kans.

Museo oli kuitenki mun eka pysäkki. Sieläpä sitte vierähtiki rapsakka parituntinen. Semmosen asian pistin huomioon että ihmiset suunnilleen juoksi läpi ne näyttelytilat. Monet otti kuvan kohteesta ja jatko matkaa. Ite puolestaan en ottanu yhen yhtä kuvaa, vaan käytin kaiken ajan katselemiseen ja ihmettelyyn. Samaa ajatusta jatkoinki sitte koko päivän. En ottanu ollenkaan kuvia, nautin vain silmillä. Tekis mieli sanoa että myös korvilla vaan ku nuo kaskaat tai mitkä lie pitää niin mieletöntä meteliä ettei äänimaisemasta oikeen voi nauttia. Käki ku kukkuu juhannusyönä ja muuten on hiljaista niin siinä on äänimaisema jossa sielu lepää. :p

Museon jälkeen kävin ihmetteleen vähä raunioita, mm. katedraalia, josta väitellään että pitäiskö se yrittää pelastaa vai oisko vaan parempi räjäyttää...

Container mall oli kylläkin aika hieno. Siis vanhan ostoskeskuksen viereen/tilalle tuotu niitä semmosia laivojen rahtikontteja, joihin firmat sitte rakentanu tilansa. Yllättävän hienon näköstä. :)

Lopuksi menin vielä käveleskeleen sinne puutarhaan. Jos ois halunnu ajatuksella käyskennellä läpi koko laitoksen niin siihen yksinään ois saanu kulutettua päivän! Varsinki ku nyt sielä oli joku "year of the flower" näyttely, eli oli tuotu lisää nähtävää kaiken maailman lavoilla. Jotenki en oikeen jaksanu enää kunnolla keskittyä, johtui varmasti myös nestehukasta ku en ollu oikeen juonu mitään koko päivänä. Käyskentelin puutarhaa ja suuntasin Assin kämpille päin. Tykkäsin tosi paljon puutarhan "water garden"  (ta jotain sinne päin) -osiosta. Ilman niitä kaskaita sielä ois voinu istua pidempäänki. Noh, puutarha loppu ja sitte ois pitäny löytää ittensä sinne Assille. Piti olla mukamas suora tie ku aamulla Assin äiti heitti mut keskustaan ja katottiin että tuosta nuin. Totesin kuitenki että oon puutarhan väärällä reunalla ja näin helpoimmaksi ku kävelin johonki yritykseen sisään ja pyysin niitä soittaan mulle taksin. :p

Assi ite ei ollu kotosalla, mutta sain soittaa sen kämppiksen luurista ja hän oli kuulema tulossa. Siinä sitte istuttiin ja Assin tultua ihmeteltiin ku net oli kahestaan siivonnu sitä kommuunia koko päivän. Kaks reissua kaatiksellekki oli pitäny tehä. :D

Sittepä ajeltiin Assin vanhemmille illalliselle ja ku määki vihdoin tajusin juoda sitä vettä niin alko järkiki juosta, eikä päätäkään jomottanu enää. :p

Kuuma suihku ja paljo rasvaa päänuppiin ja unille. :)

Kolmas putkeen

Kolmas itsenäinen päivä. Tänään kohteena Akaroa ja delffiinit. Kovasti haaveilin että oisin päässy uimaan niitten kans, mutta ei. Kaks viikkoa aiemmin ois pitäny buukata ittensä mukaan, ja viimeisen "hätävuoron" ne peru ku alko tuuleen niin paljon. Mutta hyppäsin sitte semmoselle "nähtävyyspaatille". Ja näin delffiinejä! Kuviaki otin miljoona. :D
Edellisen reissun kuvat on tallessa ja niitä oon käyny läpi ehkä puolet. Että ne tulee nyt vähä jälkijunassa. :p

Paatti kierrätti meitä mutkan merellä ja semmosessa hillittömässä luolassa, joka ei kylläkään ollu kovin pitkä. Mutta jos sinne mahtu 40 henkeä vetävä katamaraani niin kuvittele siitä. Oli aika mielettömän näppärä kippari ku sinne uskalsi ajaa ja vielä sai pidettyä sen paatin siinä keskellä vaikka maininki oli ihan kiitettävä. Seisoin koko reissun sielä paatin keulassa ja nautin tuulesta. Lakki ei ois pysyny päässä, eikä mulla sitä ollu mukanakaan, mutta voivoi ku ois hoksannu jossain vaiheessa tökkiä aurinkorasvaa päänuppiin! Vaikka oli aurinko pilvessä koko päivän niin silti kuuppa palo. Noh, nyt ei auta ku hieroa jälkihoitorasvaa päähän ja toivoa ettei ihan karrelle palanu. :p

Veneseikkailun jälkeen kävin vielä käveleen kylän toisessa reunassa mihin oli siirretty vanha majakka turistinähtävyydeksi. Se oli jotain 1800- lukua ku se oli sielä niemen nenässä otettu käyttöön. Ennen veneseikkailua oli käveleskellyt kylän toisen reunan ja syöny lounaaksi fish 'n chips, joka tuollai ihan ravintolassa ja tuoreesta kalasta tehtynä oli aikas hyvvää! :)

Kotimatkalla poimin kyytiin taas liftarin. Tällä kertaa kyseessä oli japanialainen opiskelija joka hädin tuskin puhu enkkua. Se oli kirjottanu paperille "please hitchhike christchurch". :D
Sen verran siinä sönkötettiin puolin ja toisin että ymmärsin että hän oli tullu Akaroaan niin myöhään ettei ollu ehtiny nähä mitään ja nyt oli kiire takaisin johonki seremoniaan. Heitin sen tuonne jonnekki keskustan tuntumaan ja hän kovasti kiitteli. :)

Loppuilta taas huomisen suunnittelua ja kuvien läpi käymistä.

Toinen ajopäivä

Toinen ajopäivä. Ei alkanu niin hyvin ku oisin toivonu . Sain kyllä nukuttua jotakuinkin hyvin, mutta silti oli tunkkanen olo herätessä. Vartin tulikuuma suihku ja uus pilleri nassuun ja kyllä se päivä siitä parani. Harmi vaan että alkaa pillerit loppuun. Ei oo ku neljä jäljellä. :(

Noh. Aamupala ja checkout hotellista ja tien päälle. Kohteena Punakaiki. Eli pohjoista kohti. Kohde oli hieno. Kuvia tulee. ;)

Tuo oliki lähinnä ainoa kohde koko päivänä. Jatkoin pohjoiseen ja pysähdyin West portiin lounaalle, ja sieltä lähdin kiemurteleen itään ja takasin Christchurchiin. Pysähtelin aina välillä ku oli hienoja maisemia, mutta semmosia "nähtävyyksiä" ei oikeen reitillä ollu, tai sitte niitä ei ollu merkitty. Mutta itse ajaminen jo oli semmonen elämys että huh. Välillä oli ympärillä semmonen metsä ettei ees taivasta näkyny, välillä tuntu että puut kaatuu tielle. Ja huipulle ku pääsi niin näkymät oli sanalla sanoen huimat. Ja mutkaa ja mäkeä oli niin paljo ettei ikinä! Välillä ihan hirvitti ku nuille teille on annettu 100km/h nopeusrajoitus. Tiukimpiin mutkiin on annettu suositusnopeudet mutta silti! Ja tietenkään niitä pysähdyspaikkoja ei ollu sillai että ois saanu tiestä kuvia ku puut kaatuu päälle. Ois pitäny olla gopro kojelaudalla kuvaamassa, ois tullu hieno video...

Jossain vaiheessa annoin parille liftarille kyydin. Ei ne halunnu ku johonki kymmenen kilsan päähän. Olivat kanadalainen pariskunta joka oli tullu purjelaivalla tänne ja kiersivät maata samalla ku oottivat että hurrikaanikausi menee ohi. Tuo jos mikä on seikkailua.

Suhasin Assin kämpille, enkä menny ku kahesti ohi. :D
Assi oli Jassin kans valmistautumassa konserttiin. Yliopiston jotain juttuja. Mää nappasin ajo-ohjeet Assin vanhemmille ja vaihdoin osotetta. Nyt en ajanu yhtään ohi. Illallinen, suihku ja nettihommat kuosiin. Ja uus yritys valokuvien kans!

Ratin taakse

Alotetaanpa sillä mikä jäi viimeksi mainitsematta: illalla maisteltiin pauaa, eli simpukkaa. Maku ja koostumuski muistutti etäisesti jauhettua poronlihaa. :)

Seikkailupäivä. Aamulla käytiin tyhjentään auto Assin kämpille ja sitte mää lähin ajeleen länttä kohti. Luonnollisestikaan homma ei käynnistynyt niin helposti, vaan eksyin heti Christchurcin keskustaan. 10km mutkan jälkeen löysin kuitenki oikean tien ja pääsin itse asiaan. Tie meni tasan eteläsaaren halki, vähä niinku ajais oulusta kuhmoon. Kilometritki suunnilleen samat. Siihenpä ne yhtäläisyydet sitte loppuki. Ku pääsi rannikon tuntumasta pois niin sitte oliki meno ku alpeilla konsanaan. Mutkasta, kapeaa ja mäkistä. :D

Eka pysähyspaikka oli Castle Hill. Semmonen hillitön kivimuodostuma keskellä nummia. Kivien seasta bongasin "kasvot" ja "suudelman". Lataan kuvat faceen niin saa muutki ihmetellä. :)

Toisen pysähyspaikan missasin ku se oli heti ton ekan vieressä ja mää muistelin että vasta seuraavan paikan jälkeen. Kyseessä ois ollu luola jonka läpi ois voinu kävellä/kahlata. Noh, ens kerralla sitte. :p

Pysähyin sitte ihan randomilla yhteen paikkaan ku siinä lähellä piti olla se mun kolmas stoppi. Kävin käveleen lyhyen reisin ja virkistäytyyn vuoripuron viilessä vedessä... siis uitin jalkoja, kastelin pään jne. Takasin tullessa luin opastekyltin ja tajusin että se mun kohde oli viis kilsaa takasin päin. Sen nyt suhasi äkkiä. Sitte oliki eessä päivän rankin kuntoilu-urakka. Devil's punchbowl on semmonen varmaan sata metriä korkea vesiputous, mutta että sitä pääsi katteleen niin piti kiivetä puoli tuntia lähes pystyjyrkkää rinnettä. Ihan reilusti valu hiki jo ennenku pääsi ees perille. Eikä se paluu ollu kovin paljo helpompaa. Alas ku pääsin niin kävin ihan kunnolla peseen yläkroppaa (hiitelin menemään ilman paitaa ku tajusin että muuten tulee kuolo) että vähä jäähtyis. Muutenki tosi aurinkoinen ja kuuma päivä ja sitte tommosta ravaamista. Onneksi vuoristossa virtaava vesi on vilposta. ;)

Matka jatku rattosasti aina rannikolle asti, jossa käännyin etelään ja kävin Hotikitissa hiekkarannalla käveleskeleen ja uittaan varpaita meressä. Oisinhan minä hirviän mielellään tuhlannu rahojaniki mutta olin niin myöhään (kuuden aikaan) liikkeellä että kaikki paikat oli jo kiinni. Hotikiti mainostaa itteään jadella. Noh, pitää ostaa rihkamaa jostain muualta. :p

Sitte tein uukkarin ja palasin pohjosta kohti Greymouthiin, jossa kirjauduin hotelliin, kävin syömässä ja nyt lillun ammeessa. Migreenilääkettä piti ottaa päivällä niin tuskin tässä paljo muuta ku nautiskelen kuumasta kylvystä ja menen aikaisin nukkumaan. Huomenna on ihan yhtäläinen ajopäivä eessä.

Hmmh. Aattelin käyä päivän kuvat läpi ennen nukkumaan menoa mutta mun padi on nyt jotenki sekasin ja näyttää viikon vanhoja kuvia mulle vaan. Toivottavasti ei ihan kokonaan menny hukkaan ja piloille nyt nuo. :/

Maanjäristys!!!

Heräsin yöllä semmoseen niinku koira ois kolunnu sängyn alla. Kuuden aikaan noustiin Assin kans ja lähettiin ajeleen loppumatkaa Christchurciin. Pysähyttiin pikkukylään aamupalalle ja saatiin kuula että yöllä oli maanjäristys! 4,9 richeriä. 50km päässä. Että semmonen koira sielä sängyn alla kolisteliki! :D

Ajeltiin Assin vanhempien luo, syötiin lounas ja Assi puhalsi lukukauden ekalle luennolle. Mää jäin päivittään itteäni parin päivän tapahtumista. Yllättävän väsyny sitä on ku kaks päivää istunu autossa ja kuuden tunnin yöunilla. Latasin kuvia faceen ja otin torkut. Leikin koiran kans ja ku Assi tuli luennolta niin tehtiin mulle reittisuunnitelma ku mää tajusin että mullahan on jo seuraavana maanantaina, eli tasan viikon päästä, lento ausseihin! Olin ihan eläny kuvitelmissa että mulla ois pari viikkoa vielä täälä. Saan Assin auton lainaan ja lähen käymään länsirannikolla katteleen maisemia. Eka aatos oli mennä junalla, ku sinne semmonen maisemajuna menee, mutta sitte saatiin selville että se ois maksanu 100 euroa yhteen suuntaan, niin päätettiin että otan auton ku tulee ihan yhtä kalliiksi ja voi kuitenki ite pysähtyä mihin haluaa ja nähä vähä muutaki. Suunnitelmissa on yhen yön trippi. :)

Autoilua

Assi oli tasan puoli yheksän ovella. Täsmällinen tyttö. Mää siinä hoidin vielä aamutoimet loppuun ja sitte nakattiin laukku autoon ja lähettiin ajeleen. Aikalailla yhtä soittoa painettiin Wellingtoniin, ja ehittiin justiin hakea vähä evästä ennen lauttamatkaa. Ajettiin auto lautalle ja mentiin istuksiin sisälle. Syötiin vähä ja otettiin torkut. Lauttamatka kesti jonku kolme tuntia. Loppumatkasta kävin pihalla ottaan parit kuvat. Pictoniin päästyä ajettiin vielä tunteroinen ja mentiin yöksi Assin lapsuudenkaverin luo. Sen vanhemmat omistaa tavernan. Käytiin naapurissa syömässä omenapaistosta (pihalla kasvo omppupuu josta poimittiin ite omput) ja kattomassa leffa.

Matkan eka kolmannes takana

Vimonen päivä Waiourussa. Käytiin kävelyllä Jamien ja lasten kans. Lueskelin turisti-infoja eteläsaaresta. Otin torkut. Syötiin aikanen päivällinen joka oli kyllä yks parhaista grillissä valmistetuista aterioista joita oon koskaan syöny. Syönnin jälkeen hypättiin lava-auton perälle ja ajeltiin armeijan harjotusalueelle ja käytiin ihmeteleen oikeasti villejä villihevosia. Yhen uroksen ja muutaman naaraan laumoissa liikkuivat. Kuvian tulee taas joskus. Niitä ku sen 200 nakutti menemään niin menee hetki ku käy läpi. Takasin tullessa oli inttipojilla ammunnat käynnissä ja ampumaradan vieressä oli vielä yks lauma kaakkeja. Pääryhmä oli tien tuolla puolen mutta kaks oli unohtunu sinne ampumaradan puolelle. Ne päätti vaihtaa puolta sinne muitten luo vaikka me oltiin siinä. Semmosen reippaan parin metrin päästä kiersivät. Eivätkä etes korvaa väräyttäneet vaikka vähän matkan päässä ammuttiin. :p

Illalla sytytettiin tulipalovaaroista huolimatta siihen pihalle nuotio ja istuttiin ja juopoteltiin ja syöpöteltiin. Jamie ja Lauren sisäänajoivat kuksat rommilla. Kaks viikkoa tuli täyteen. Mahtavaa ollu tähän asti ja tästä jatketaan sitte eteläsaarelle.

Another rainy day

Perrrrrrrrjantai. Vilponen päivä. Aamupäivän sato vettä, mutta se aika meniki ku kävi läpi kuvat edelliseltä parilta päivältä. Ja niistä unohtu mainita että käytiin Jamien sedän (?) luona ihmettelemässä tiluksia, ku hän on kivenveistäjä ja hällä on työn alla galleria omalle pihalle. Hienoja oli viestokset, muutamasta otin kuvanki.

Loppuillaksi ajeltiin (minä ratissa menomatkalla) tuttavapariskunnan luo istuun iltaa ja sielä vierähtiki aina puoleen yöhön asti. Grillattiin ja kaikkea. Leppostelua. :)

Turre Turisti

Lisää turistina oloa. Mentiin Jamien enon ja isoäidin luo Rotoruaan. Tehtiin yhen yön reissu. Käytiin ihmetteleen luontoa. Oli seismistä toimintaa ja kaikkea. Rikki haisi kaikkialla, muta kupli ja oli kuuma. :D
Iha jännä kokemus oli. Mun kovia kokeneet jalatki pääsi elpymään ku uitti niitä semmosessa altaassa johon virtasi se vesi sieltä lähteestä. Kuvia tulee myöhemmin. :)

Käytiin ihmettelemässä myös maorien kokoontumistaloa. Valitettavasti ei päässy sisälle asti kurkistaan, mutta vieressä oli kirkko joka oli kyllä hieno. Punottuja koristeita ja puuveistoksia seinät täynnä. Sielläkään ei saanu kuvata. :p

Tuliaisiaki tuli katteltua siinä jossain välissä.

...ja tulinpa tässä ajatelleeksi että nää mun sepostukset on mitä todennäköisimmin tusi tylsän kuulosia. Mutta minäpä nyt en oo koskaan ollu mikään Eino Leino.

Vroooomm vroom ja bäng bäng bäng

Tänään käytiin turistiajelulla. Kierrettiin tuo vuori (tai siinä on kyllä kaks huippua samassa nipussa) ja ihmeteltiin maisemia. Mainitsemisen arvoista lienee, että nämä Uuden Seelannin vuorethan on jokseenki aktiivisia tulivuoria kaikki. Nytki yhestä huipusta tuprusi savua. Laitan kuvan faceen kuhan saadaan netti taas toimimaan. Se keksi poikkasta ittensä sillä välin ku oltiin ajelulla. :/

Matkalla syötiin "Uusseelantilaista perinneruokaa" eli fish 'n chips! :p

Illan päälle ammuttiin pilkkaa ilmakiväärillä ja katteltiin töllöä ku tuli saavillinen vettä taivaalta.

Bääh (lammas)

Sunnuntai siis meni lähinnä chillaillessa ja bilepaikkaa siivotessa. Maanantaina sitte purettiin telttaa (semmonen iso katos, johon mahtu sisälle koko juhlaväki) ja palauteltiin lainattuja kamoja. Yhellä tyypillä oli vuohi takapihalla. :D
Harmi ettei ollu kameraa mukana, on meinaan vuohella aika jännät silmät. Keltanen mollukka jossa semmonen musta pitkulainen suorakulmio vaakatasossa. Näytti hyvin hämmentävältä.

Lennätin lasten kans leijaa ku sattu oleen mukava tuuli, mutta siitähän ei tullu mittään ku oli yks leija ja kolme lasta jokka tietenki halus ite koko ajan olla lennätysvuorossa. Nappasin siitä sitte yhen murheen murtaman lennättäjän olkapäille ja ravasin pitkin pihaa. Jännästi unohtu se leija. :p

Illan päälle sitte räpelsin kuvia facebookkiin.

Party party

Juhlat takana. Sain tutustua moneen hääparin sukulaiseen ja mut esiteltiin aina sulhasen suomalaisena veljenä. :)
Aamusella haettiin vielä tuoleja ja tehtiin viimesiä valmisteluja. Puolen päivän seutuvilla puku päälle ja kirkolle. Sielä kaikki suju hienosti, paitsi että Jamie meinas laittaa Laurenille oman sormuksensa. :D
Seremonian jälkeen sitte syötiin ja juteltiin ja juotiin. Monenlaisia tarinoita oli ihmisillä kerrottavana. Puolille öin juhlittiin, sitte mää olin valmis unille ja oli nuot muutki sitte lopetelleet. Aamulla meinas olla vähä hutera olo, mutta ku sai vähä syötyä niin helpotti. Jengi kävi vielä morjestaan ennen ku lähtivät ajeleen kotteihinsa. Iltapäivä kolmeen mennessä ollaan aika pitkälle siivottu ja siistitty paikat. Loppu päivä meneeki lähinnä elpyessä. :p

Valmisteluja

Tänään on ollut häihinvalmistautumispäivä. On viety roskia kaatikselle ja leikattu nurtsi ja pesty talo ja käyty harjotteleen seremoniaa kirkolla ja majotettu vieraita ja haettu pöytiä ja tuoleja ja ja ja ja... Koko päiväksi on riittäny vipinää. Päivä ittessään on ollu tosi nätti: aurinko paistanu, lämmintä ollu muttei liian lämmin! ;)
Kaikenlaista tekemistä riittää vielä pitkälle iltaan, joka muuten viileni hyvin äkkiä. Koko päivän oon heilunu ihan vaan shortseissa, mutta nyt piti laittaa pitkää hihaa jne. Huomena on sitte juhlapäivä.

To to to torstai

Tänään käytiin tuolla vähä kauempana isommalla kylällä shoppaileen kamaa häitä varten. Melkeen iltaan asti meni ennen ku päästiin takasin. Perillä ootti Jamien äiti, joka on tullu jo vähä etukäteen autteleen. Heitettiin vähä evästä napaan ja kipastiin sinne mäen päälle ottaan niitä kuvia. Ihan hieno oli auringonlasku, en osaa kyllä sanoa että näyttääkö se miltään kuvissa. Pittää koittaa jossain välissä käyä tossa isäntäväen tietokoneella niin saa jotain kuvatuksia muittenki nähtäville. :)

One week away

Keskiviikko. Viikko siitä ku lähdin kotoa. Tuntuu sinänsä aika hassulta ku kuitenkaan täällä en oo ehtiny olla ku muutaman päivän. Mutta ku matka kesti ja niinpäin niin minkäs teet. Ja onhan tuossa välissä nuita kilometrejä... jotain 23000km luokkaa laskeskelin ku istuin neljättä päivää lentokoneessa. :p

Tänään ei oo satanut, mutta ei kuitenkaan oo ollu mitenkään aurinkoinen tai lämmin päivä. Käytiin siitä huolimatta uimassa, hallissa. Räpiköin sen 1500m. Oli oikeastaan aika mukavaa. Enhän taas ees muista millon viimeksi oisin käyny uimassa, niin oli oikeen mukavata. Uinnin jälkeen mentiin Jamien ja Laurenin kavereille ja rupateltiin ja pelattiin biljaartia.

Käytiin Laurenin kans hevostelemassa. Mulla oli lupa ottaa Laurenin kaverin heppa, mutta sepä ei jostain syystä tykänny musta ollenkaan ja hommahan päätty sitte siihen että hevonen meni persiilleen ja minä seljälleen.  Laurenin hepalla ei ollu mitään erimielisyyksiä mun kans, että en tiijä mikä sitä toista rassasi. Omistajalleen se ei kiukkuillu ollenkaan. Mun näkemys tilanteesta on, että ku me seisottiin paikallaan niin tää polle säikähti jotain takanaan ja sitte se oli menoa. Ehkä sillä oli vaan känkkäränkkä ku se on paksuna. ;p

Illasta oli tarkotus että oisin kipassu tonne mäen päälle ottaan kuvia, vaan enpä sitte jaksanu. Otettiin vähä kuppia (eli maisteltiin Jamien tekemiä oluita) ja juteltiin monenmoista. Annoin talon isännälle ja emännälle kuksat kiitokseksi majotuksesta ynnä muusta. Jamiella kuulema yks jo oli, mutta ilmeisesti hän ei ees muistanu että missä se on. Painotin että nämä kaks kuuluu käyttöön, ei hyllyyn. Illan päätteeksi kävin (yrittään) kuvaan tähtitaivasta. :)

Viliposta on!

Toinen sadepäivä. Eilen sentään sateli sillai kuuroittain että pysty käymään kävelyllä tms, mutta nyt tulee tasasen tappavaan tahtiin ja semmosella volyymilla ettei tartte paljo suunnitella hengailevansa pihalla. Noh. Käytiin Jamien kans Uuden Seelannin sotamuseossa. Sieläpä vierähtiki sitte viis ja puoli tuntia. Hupsista. :D

Käytiin kattoon kirkko ja samalla käytiin läpi lauantain ohjelma kyseisessä tilassa. Saas nähä kuin sutjakasti lauantain sujuu, ku nää rasavillit lapsukaiset mm. kantaa sormukset tyynyllä. :D

Sen verran koleaa ku ei aurinko paista että Jamie laitto tulet pesään että saa mökkiin vähä lämpöä. En valita. Mulla fleese päällä ja rukkaset käessä. Internet kertoo että 8 astetta ois lämmintä. Tuon sateen tuoman kosteuden ja tuulen kans yhdistettynä tää kylmyys tuntuu suunnilleen samalta ku kotona joku viiden asteen pakkanen. :p
Käytiin heittään hevosillekki loimet selkään että pärjäävät. Hieman hämilläni olin niistä loimista, ku ne vaikutti olevan lähinnä paksua pressua, semmosta mitä lainapeitteet on. Kaippa se sitte kelpaa näille. :p

Yöllä tipahti elohopea kahteen lämpöasteeseen. Meinas olla aika vilponen. Mutta sade hellitti ja taivaski selkeni yöllä sen verran että pysty käyä katteleen tähtitaivasta. :)

It's a rainy day

Noniin. Tulihan se sade sieltä. Ehkä ihan hyvä niin saa tää mun auringon hiillostama nahka hetken aikaa elpyä. Jalkapöydät on aika pahan näköset. :/

Alotettiin päivä viemalla lapset kouluun ja päiväkotiin ja käymällä itte kaupassa. Jamie ja Lauren lähti kuntosalille. Ite mieluummin heiluttelen käsipainoja ittekseni. On niin paska kunto ettei kehtaa mihinkään salille... :p

Tässä tiluksia tutkiessa huomasin että Jamie omistaa golfmailoja ja kävin sitte kysyyn että pelaako se, ja tässä on kuulema lähellä kentä jossa on puoli-ilmaista pelata. Katotaan jos löytyis aikaa tuommosellekki huvittelulle. :)

Käytiin sitte Jamien kans käveleskeleen tuola kukkulan huipulla, tihkusateesta huolimatta ja vitsit mikä tuuli sielä kävi! Määhän olin ihan tohkeissaan! Sai ihan huoletta nojata vasten eikä mätkähtäny turvalleen. :D
Joku ilta ku ei sada niin meen sinne ottaan kuvia, näkyy vuoret ja kaikki. :p
Kaikkea riemua hitusen jarrutti palaneista jalkapöydistä johtuva kipu, joka kirpaisi joka askeleella. Palo aika pahasti nuot. Eikä tietenkään helpottanu että laitoin sukat ja lenkkarit. Toisaalta maasto oli semmosta että eipä tuola sandaaleissa ois kovin hyvä ollu kävellä. :/

Chillailua, lautapeliä ja telkkaria loppuilta. :)
Niin, ja käytiin syöttään heppasille porkkanat. :)

Leppostelua

Semmonen sunnuntai. Käytiin kattoon ku villihevonen ohjattiin pelloilta semmoseen lehmienerotteluaitaukseen jossa tyypit alko sitte kesyttään konia. Sitä ei jääty kattomaan. Joitain tunteja myöhemmin mentiin muuten vaan kävelylle ja satuttiin justiin paikalle ku ne ohjas sen villikon tuohon lähelle isompaan aitaukseen. Olivat saaneet sille riimun kaulaan ja se anto hetkittäin jopa koskea ku siinä aidan vieressä ihmeteltiin. Luonnollisestikaan en muistanu kameraa ottaa mihinkään mukaan, niin käyn kuvaamassa joskus myöhemmin. :p

Sitte kasailtiin tuohon takapihalle katosta ens viikon häitä varten. Naperoille piti lukea vähä kirjoja, suomeksi ja sama englanniksi tulkaten. Illalla käytiin vielä morjestaan Laurenin hepoa tuossa takapihan vieressä. Ois aika siistiä ku talli ois tuollai ihan lähellä. :D
Oli puhetta että käytäis ratsastaan joku päivä. :)

Ja aurinko paahtaa! Kuvitelkaa kuumin kesäpäivä mitä suomessa on koettu ja kertokaa se ainaki viidellä! Jopa nää paikalliset puhisee että on liian kuuma! Eikä kuitenkaan mittarissa oo ku sitä jotain 25:ttä astetta. Tuo porotus vaan on niin intensiivistä. :p

Aamulla laitoin aurinkorasvaa ku lähettiin sitä villihevosta kattoon mutta joku aivohikka iski enkä rasvannu jalkoja ollenkaan. Jalkapöydät ja pohkeet on melko arat nyt. :/
Olkapäät ym. kyllä punotti tosi pahasti muttei ollu palanu. :)

Eka aamu

Aamu valkenee täällä keskellä pohjoissaarta pilvisenä. Eilen matkalla Jamie kerto ettei täällä oo satanu tyyliin kuukauteen, ja kaikkialla näky varotuksia metsäpalon herkkyydestä. Toivottavasti se nyt ei sada tätä kuukautta sitte ku mää oon täällä. :p

Nukuin tuossa kellon ympäri, mitä nyt välillä kävin vähä syömässä ja vessassa. Migreenilääke piti kans ottaa, mutta ehkä se oli puhtaasti seurausta tuosta lentämisestä. Aamulla lueskelin uutisia niin tuli vastaan tämmönen ihan mielettömän hieno video jonka joku on kuvannu tuossa muutaman sadan kilsan päässä: http://vimeo.com/m/58385453

Perillä!!

OH MY FUCKING GOD! I'M HERE! Eikä es tartte jäähä tulliin pyllistelemään! Eihän siinä mennykkään ku NELJÄ PÄIVÄÄ!!! : D
Ja laukkuki tuli ihan oikein perille. :)

Aika tehokkaasti tipahin kyllä ku päästiin tänne Jamien ja Laurenin luo. Sippasin viimesellä tunnilla ajomatkasta ja täälä maailma vaan pyöri niin otin sitte suihkun ja kaaduin sänkyyn. Nyt heräsin vähä syömään mutta sen verran on vielä sekava olo että kaadun kyllä takasin unille... yheksänhän tuo on kello illalla, että kaippa se on sallittua. :p
Kuitenki viimesen kahen (kolmen? Mikä päivä tänään on?!!) vuorokauden aikana lähinnä torkkunu puoli-istuvassa asennossa lentokoneessa ehkä yhteensä 8h. Tuntuu eri hyvältä ku saa oikasta ittensä suoraksi! :)

Kohta perillä

Auringonnousu 12000 metrin korkeudessa. Harmillisesti olin sijoitettuna justiin siiven kohalle niin ei päässy ihan kunnolla näkemään. Pari tuntia enää lentoa jäljellä. Aamupalaa alkavat tässä justiin tarjoilla. :)

Jaappanista päivää! Tänne asti päästy. :p
Ja tänne ku pääsi niin koko mesta oli yhtä kaaosta. Jonossa tyypit kerto seisseensä pari tuntia ja mun jatko lähtis tunnin päästä. Ongelmahan on siinä että mun pitäis saaha boarding pass jostain. Loikkasin sitte lyhyempään jonoon ja sainki kuulla että sen saa portilta kunhan se aukeaa. Portille mars ja sitähän sai jopa ootella hetken ennen ku pääsi asioimaan. Nyt on koneeseennousulupa ja matkatavaroidenki pitäis löytää perille... ehkä... toivottavasti. Semmonen härdelli täälä tuntu olevan että en yllättyis jos se laukku löytyis vaikka honolulusta. :D

Japsien lentsikka oli kyllä ihan rento. Oli jalkatukea jalkatilaa! ja sai ite valita mitä katto ruudulta. Ja ihan HD ruudulta joka ei ees ollu semmonen postikortin kokoneen vaan ihan katottavaa luokkaa. Melkeen ku ois kotopuolessa lentäny business-luokassa. :D
Paitsi että näitten bisnessi oli semmonen mitä näkkee jossain leffoissa; jokkaisella oma loossi jossa saa ittensä ihan vaakatasoon. Ja vaakatasosta puhuttaessa asiahan on niin että ei siitä nukkumisesta tuu yhtään mittään istualtaan, vaikka se oiski hyvin nojallaan oleva. 12h lennon aikana pystyin torkkumaan ehkä kolme tuntia. Minä, joka yleensä nukkuu vaikka ratatyömaalla. Noh, vieressä istu mies joka koko lennon aikana kävi kerran vessassa, ei syönyt, eikä juonut mitään. Lentoemot kävi koittaan kysyyn josko se jotain ottais mutta se vaan nukku... tai "nukku". Ihan eloisalta se vaikutti ku koneesta poistuttiin.

Ja pakko taas päivitellä kuin huonosti kentillä toimii langattomat yhteydet. Joka kenttä kyllä tarjoaa sen avoimen ja ilmasen netin, mutta sen toimimaan saaminen onki jotain ihan muuta. Tai jos saat yhistettyä niin se pätkii. Helsinki ei tehny tässä poikkeusta.

Noh. Vielä yks etappi ja tämä ilmojen halkominen on hetkeksi ohi. Ja ilmoista tuliki mieleen että mitähän ihimettä ne oikeen syötti tuolla edellisellä lennolla?!! Kuplin siihen tahtiin koko lennon että oisin sillä kaasulla lentäny varmasti perille Aucklandiin asti! :p

Oon ihan varma että mut poimitaan taas tulliin ja kamat pengotaan läpi. Jos tää reissu on tähän asti olla tämmöstä säheltämistä niin ei se voi loppua ennen ku oon oikeasti kävelly ulos kentältä. :p

Alkuinnostus laantuu...

Ilta alkaa laskeutuun tsekkeihin. Jos ois heti aamupalan jälkeen lähtenyt niin ois kait tuola ehtiny käyä kylillä kääntymässä mutta jotenki oli sen verran vetämätön olo, että hengailin hotellilla ja lentokentällä kaiken aikani. Eikä tuo ollu mitenkään erikoinen kelikään, että ei sillai tehny mieli ulkoilla: tuuli melkosesti ja aurinko näyttäyty vasta just ennenku painu mailleen, lämmintä 8 astetta. Sori vaan kaikki, en oo mikään mahoton seikkailija. :p
Kuitenki, hotellilla mulla oli maksetut ruokailut, joskin hernekeitto oli laihaa ja ilman lihaa, ja pitsassa ei oikeastaan ollu ku pohja ja juusto. :p

Näppärästi oli tuolla kentän avoimella puolella "leffateatteri". Yks myyntitila oli maalattu mustaksi ja tuota penkkejä ja videotykillä toistettiin leffoja ja niiden välissä infovideoita. Tylysti oli vaan nakattu VLC playerin soittolistaan kaikki putkeen ja toivotettu hyvää tulevaisuutta. :p

Jossain vaiheessa ku matkalaukkua raahasin perässäni niin aloin miettin että miten se niin tahmeasti liikku ja nopean katselmuksen tuloksena oli, että siitä puuttuu toinen rengas. En tiijä oliko se jo eilen irronnu, mutta jonnekki se on pirahtanu.

Seuraavaksi pitäis sitte lentää sinne frankfurttiin ja sieltä tokion kautta perille. Saapa nähä miten se tämä onnistuu, vai päädynkö mää vaan surffaan euroopan kentältä toiselle. :p

Torstai on toivoa täynnä

No huh huh minkälainen alotus oli tällä reissulla! :D
Helsingissä ootettiin eka konetta semmonen tunti että päästiin sisään. Sitte ootettiin sielä koneessa vielä kaks tuntia ennenku päästiin taivaalle. Tuossa ootellessahan mulle oli jo selvää että jatkolennot meni ohi että humahti, ja kävin siinä sitte jutteleen lentoemojen kans että ossaako ne sanoa että mimmoset käytännöt tämmösissä tilanteissa pelaa... siinä sitte asiaa ihmeteltiin ja lentäjätki oli ehtiny kattoa että seuraava lento Prahasta lähtee vasta perjantaina. :D
Sinänsä ei ois haitannu mittään, ku eihän mulla oo kiire. :)

Noh, sitte päästiin lopulta Prahaan ja lähettiin sitte sen korkea-arvoisimman lentoemon kans katteleen ja kyseleen että onko sielä kentällä kettään joka ossais auttaa. Siinäpä putken päässä oli nuorimies paperi käsissään ja niin isolla ku paperiin oli pystyny kirjottaan "Mr. Rantala": Finnair oli hommannu mulle uudet lennot heti seuraavalle päivälle, hotellimajoituksen ja vieläpä järjestivät mun laukun mulle, tosin sitä laukkua piti vielä selvitellä sitte sielä matkatavaroiden käsittelyssä. Täytyy kyllä antaa pisteitä isosti finskille tästä järjestelystä. :)

Nyt istuksin täällä hotellin ravintolan aulassa kirjottelemassa tätä ja surffailemassa (nettiaddikti, tiijän). Parin tunnin päästä kirjautua ulos ja lähtä katteleen että mistäs se seuraava lento lähteekään. Tuossa aamupalan jälkeen kattelin paperia, niin Frankfurtin kautta haetaan vauhtia ja Tokion kautta sitte perille. Korean Air vaihtu Lufthansaan ja NZ Airlinesiin.

Ehkä tästä vielä päästään tuonne kauas itään vielä. :)

Jumissa

Näin. Täällä sitä on istuttu koneessa nyt puoli tuntia ja justiin lentäjä kerto että tunnin päästä ehkä päästään lähtemään. Tästä tuliki sitte ihan kunnon seikkailu. :p Ei siinä. Oishan tuo ollukki näillä keleillä jotain, jos ois päässy aikanaan ilmaan. Mielenkiinseksihan tämän nyt tekee sitte nuo mun jatkolennot, että miten ne hoituu...
Tossapa näkymä lentokoneen ikkunasta ootellessa.

Odottavan aika on pitkä

keskiviikko 30. tammikuuta 2013 at 17.16 Tulleekohan tästä yhtään mittään. Lunta tullee koko ajan enemmän ja äsken jo kuulutettiin ettei nuo saa sitä konetta etes hallista ulos, ja arviolta puoli tuntia myöhästyy. Ja tämä siis Helsingissä. ..paitsi että nyt tuohon tuodaan jotain konetta. Ehkä sittenki on vielä toivoa. :p

Alku on aina pahin!

Joo'o. Jännää pukkaa ihan tosissaan. Nyt istuksin hki-vantaalla lähtöportin luona. Selvisi tuossa semmonen jännä juttu että mulla on Prahassa tunnin vaihto, ja siinä pitäis ehtiä tekemään uus lähtöselvityski. Laukku kyllä saatiin menemään perille asti yhellä selvityksellä mutta ilmeisesti South Korean Airlines ei asioi Helsingissä ollenkaan ja täten mun pitää selvittää itteni uuestaan ku pääsen sinne Prahaan. Asiaahan ei tietenkään yhtään laita enemmän jännittäväksi tämä kevyt lumisade... sais edes tämän kerran olla mun lento ajallaan!

kohta mennään

Noniin. Tästä se lähtee. Laukku on pakattu, asiakirjat on hoidettu kuntoon, ja fiilis alkaa oleen kohtuu jännittynyt. Huomenna suuntana maapallon toinen puoli ja Uusi Seelanti.