Onkohan tää joku juttu? Mää tuun maahan niin ekat kaks päivää sataa. :D
Tosin nyt kylläkin ukkostaa, ei vain sada. Oltiin Marin ja lasten kans puistossa ku alko sataan, ja oli ihan turha kuvitella ehtivänsä kuivana kotiin. Ja luonnollisesti mulla oli pyykit narulla. Sieläpähän roikkuvat, kyllä ne joskus kuivuu. :p
Päivä meni lähinnä oleskellessa ja Marin kans poristessa. Illallisella syötiin kengurua! Hyvvää oli. :)
Tämäkin alko loistavasti: arvatkaapa olinko tajunnu hommata viisumia ausseihin! :D
Onneksi paperin sai hommattua Christchurchin kentällä. Makso 15 euroa. Tyhmää joo, mutta ei mulla oo tullu missään vaiheessa mieleenkään että tuonne jotain viisumeita tarttis. Pääasia että sen sai täältä, ja vähällä vaivalla. Ois ollu varsin noloa jos en ois saanu tuota enkä ois voinu lentää tänään. :p
Toinen moka: jostain syystä kuvittelin että mulla ois joku kolme tuntia aucklandissa lentojen välissä. Eipä ollu ku tunti tai jotain. Rivakkaa kävelyä terminaalista toiseen, ja naps turvatarkastuksessa "could you step here for a minute"! :D
Tällä kertaa ei sentään tyhjennetty laukkua, mutta käytiin vielä erikseen metallintunnistimella läpi ja kamoista etsittiin kemikaaleja semmosella paperiliuskalla. Noh, pääsin siitä ihan parissa minuutissa jatkaan. Ehin käyä vessassa ja nyt pitäis boardingin alkaa ihan justiin. Olis ollu kiva purasta vähä jottain täsä välisä, meinaa olla nälkä. :/
Noniin, ja lentokoneessa jaettiin se paperilippunen millä mennään tullista läpi, ja tajusin että nyt oon kusessa: mulla ei oo mitään yhteystietoja Louikseen ja Mariin. Ei muuta ku ruudut tyhjinä rohkeasti tulliin ja hetihän ne alko kyseleen että mikä mies se tämmönen on. Maahantulovirkailija päästi mut yhen pykälän eteenpäin että mun laukku ja matkatavarat käydään läpi sillä aikaa ku ne miettii että mitä mun kans tehhään. Huumeita tms ei löytyny joten sain siitä jatkaa takasin sinne maahantuloon. Yritin kirjautua facebookkiin ja todistaa että Louis on oikeasti olemassa ja mahdollisesti löytää jotain yhteystietoja että asia voitaisiin varmistaa. Koko jumitus siis johtu siitä että mulla ei ollu yhteystietoja näihin kahteen, ja virkailijat epäili että yritän maahan tekemään pimeää työtä tms. Valitettavasti facebook oli sitä mieltä että nyt yrittää joku hakkeroida mun tiliä ja veti mun tilin lukkoon. Nyt en sitte tiijä millon pääsen uudestaan sisään sinne. Nettipankissa mun piti todistaan että, vaikka mulla oli esittää paluulippu pois maasta, niin mulla on rahaa myös uuteen lippuun. Lopulta se virkailija sai jostain rekisteristä kaivettua Marin tiedot ja soitti Marille joka vahvisti mun kertomukset ja mut vihdoin päästettiin ulos. Mari oli soittanu Louiksellekki että mää oon elossa ja terminaalissa, ku eihän musta ollu mitään tietoa annettu Louikselle ku sen ois pitäny mennä kyselee tullin infosta. Mulla kuitenki meni kaks tuntia päästä ulos sieltä! Suurin vitsihän tässä lienee, että Louis oli heittäny mulle faceen puhelinnumeronsa, joka ois riittäny että oisin välttäny tuon kaiken, mutta koska mää en päässy faceen niin/saanu tuota viestiä ennen lentoa niin...
Puolen toista tunnin ajelu Louiksen ja Marin kotiin, suihku ja iltapala ja kuulumisten vaihtoa. Siinäpä se.
Niputanpa nyt pari päivää samaan ku oon laiska. :p
Lauantai: Great Kiwi Beer Festival! Kojuja yli sata, ihmisiä ihan **tusti! Loistava aurinkoinen päivä. Ja livemusaa. Ja olut oli moninaista ja hyvää. Eipä varsinaisesti muuta sanottavaa.
Sunnuntai: Kayaking! Assi ja sen kaveri vei mut melomaan. Siis ihan jokeen, kuohuineen kaikkineen. Piti olla helppo keikka. Ei ollu :D
Varusteiden pukeminen oli melkeen ku sukeltaan lähtiessä. Kauhiaa äheltämistä. Mutta sainki hyvin äkkiä todeta että ihan syystä ne varusteet on mitä on. Ekat kuohut ja meikä heittää ympäri. Siinä sitte koitin ohjeiden mukaan piättää hengitystä ja oottaa että Assi ja sen kaveri sais käännettyä mut takasin, mutta ne ei saanu kunnon otetta kajakista ja homma kesti, enkä jaksanu enää pidättää, niin irrotin itteni ja nousin pintaan. Rantautuminen, hengähdys ja uus yritys. Se päätty vielä heikommin. Taas kuohut eessä, paatti ympäri, irrotus, pinnalle, ja siinä kelluessa huomasin että multa oli mela poikki! Rantautuminen ja tilanteen tarkastelu. Todettiin että eipä tuo onnistu puolikkaalla melalla (ja mulle vähä niinku riitti pyöritys) joten Assin kaveri ohjasi kajakit rannalle vähän matkan päähän ja mää ja Assi lähettiin hakeen autoa. Me siis oltiin päästy jokea ehkä 200m alaspäin. Nyt sitte käveltiin vähä yli yläjuoksulle koska meidän piti uida sen joen poikki ku oltiin näppärästi vastarannalla. Melkonen oli virtaus, eli kellukkeet ja märkäpuvut oli ihan mukavat päällä. :p
Vähä tuntu kurjalta heittää homma sikseen, mutta näin jälkeen päin aateltuna en varmaankaan ois selvinny loppumatkaa vaikka oisinki skarpannu ja yrittäny. 14km oli tarkotus meloa. Paluumatkalla pysähyttiin sitte yhen järven rannalle ja käytiin siinä melomassa. Tytöt pelleili sillä melan puolikkaalla ja totesivat että eskimokäännös onnistuu silläki. Mää lähinnä yritin ymmärtää kuin herkkä se purtilo on. Ihan muuta ku kanootit tai merikajakit. Ja lopuksi vielä Assin yllyttämänä pyöräytettiin mut ympäri ettei jäis kammoa, jos vaikka joskus vielä satun kajakkiin istumaan. Se meni muuten hyvin mutta tietämättäni autoin omalla kropalla ku Assi käänsi mua ja mää pyörähin niin vauhdilla että humautin kerralla ympäri uudestaan pään veden alle. Hengen pidättäminen on kuulkaa yllättävän vaikeaa ku oot ylösalasin kiinnitettynä veneeseen. Assi sai mut sitte käännettyä ihan kunnolla oikeinpäin ja mää pääsin tasaamaan pulssia. Kohta ton jälkeen jatkettiin matkaa ja haettiin jäätelöt, joka kuulema kuuluu olennaisesti melontaan. :)
Vaikka päivä sisälsiki sydämmentykytystä ja adrenaliinihumalan ja ties mitä, pääkivusta (tuliko kaikesta siitä ressaamisesta vaikko adrenaliinista vaikko mistä, en tiijä) uimiseen (joka on aina kiva asia) niin en voi sanoa että tämä mitenkään huono päivä ois ollu. Mutta jokeen en taija lähtä tommosella kipolla ihan heti. Sen verran pelottavaa menoa oli.
Nooh, nyt on päässy jo kunnolla rauhottuun ja matkalaukku on taas pakattu. 21kg näytti vaaka, katotaan huomena mitä kenttävirkailija sanoo. Tiedossa on vähä reilunpi maisemanvaihto ja Australia. Toivottavasti Louis ei oo suunnitellu mitään noin hurjaa ohjelmaa mulle ku tuo melonta, en tiijä kestäiskö fysiikka moista. :p
Vähä alkaa reissu painaan harteilla. Kolmea päivää vaille kuukauden nyt ollu menossa. Pakko tunnustaa että viimesenä parina päivänä on tullu sen kerran mieleen, että on se oma koti vaan siisti juttu. Sinne voi paeta aina jos on liian rankkaa. Täällä reissussa ei samanlaista turvapaikkaa oo. Mutta eiköhän tässä vielä tämä jäljellä olevat pari viikkoa sinnitellä.
Tänään menin Christchurchin keskustaan. Kävelin ympäriinsä seittemän tunnin ajan. Tähän sisälty museossa ihmettelyä ja keskustan todella ison puutarhan katselua ja vähä tuliaisshoppailua. Ja pitihän sitä vähä ihmetellä nuita raunioita ku siitä isosta maanjäristyksestä tuli tänään kuluneeksi tasan kaks vuotta. Kukkia oli vähä joka puolella ja vähä ennen yhtä oli hiljainen hetki ja kaiken maailman puheita ja esityksiä oli kans.
Museo oli kuitenki mun eka pysäkki. Sieläpä sitte vierähtiki rapsakka parituntinen. Semmosen asian pistin huomioon että ihmiset suunnilleen juoksi läpi ne näyttelytilat. Monet otti kuvan kohteesta ja jatko matkaa. Ite puolestaan en ottanu yhen yhtä kuvaa, vaan käytin kaiken ajan katselemiseen ja ihmettelyyn. Samaa ajatusta jatkoinki sitte koko päivän. En ottanu ollenkaan kuvia, nautin vain silmillä. Tekis mieli sanoa että myös korvilla vaan ku nuo kaskaat tai mitkä lie pitää niin mieletöntä meteliä ettei äänimaisemasta oikeen voi nauttia. Käki ku kukkuu juhannusyönä ja muuten on hiljaista niin siinä on äänimaisema jossa sielu lepää. :p
Museon jälkeen kävin ihmetteleen vähä raunioita, mm. katedraalia, josta väitellään että pitäiskö se yrittää pelastaa vai oisko vaan parempi räjäyttää...
Container mall oli kylläkin aika hieno. Siis vanhan ostoskeskuksen viereen/tilalle tuotu niitä semmosia laivojen rahtikontteja, joihin firmat sitte rakentanu tilansa. Yllättävän hienon näköstä. :)
Lopuksi menin vielä käveleskeleen sinne puutarhaan. Jos ois halunnu ajatuksella käyskennellä läpi koko laitoksen niin siihen yksinään ois saanu kulutettua päivän! Varsinki ku nyt sielä oli joku "year of the flower" näyttely, eli oli tuotu lisää nähtävää kaiken maailman lavoilla. Jotenki en oikeen jaksanu enää kunnolla keskittyä, johtui varmasti myös nestehukasta ku en ollu oikeen juonu mitään koko päivänä. Käyskentelin puutarhaa ja suuntasin Assin kämpille päin. Tykkäsin tosi paljon puutarhan "water garden" (ta jotain sinne päin) -osiosta. Ilman niitä kaskaita sielä ois voinu istua pidempäänki. Noh, puutarha loppu ja sitte ois pitäny löytää ittensä sinne Assille. Piti olla mukamas suora tie ku aamulla Assin äiti heitti mut keskustaan ja katottiin että tuosta nuin. Totesin kuitenki että oon puutarhan väärällä reunalla ja näin helpoimmaksi ku kävelin johonki yritykseen sisään ja pyysin niitä soittaan mulle taksin. :p
Assi ite ei ollu kotosalla, mutta sain soittaa sen kämppiksen luurista ja hän oli kuulema tulossa. Siinä sitte istuttiin ja Assin tultua ihmeteltiin ku net oli kahestaan siivonnu sitä kommuunia koko päivän. Kaks reissua kaatiksellekki oli pitäny tehä. :D
Sittepä ajeltiin Assin vanhemmille illalliselle ja ku määki vihdoin tajusin juoda sitä vettä niin alko järkiki juosta, eikä päätäkään jomottanu enää. :p
Kuuma suihku ja paljo rasvaa päänuppiin ja unille. :)
Kolmas itsenäinen päivä. Tänään kohteena Akaroa ja delffiinit. Kovasti haaveilin että oisin päässy uimaan niitten kans, mutta ei. Kaks viikkoa aiemmin ois pitäny buukata ittensä mukaan, ja viimeisen "hätävuoron" ne peru ku alko tuuleen niin paljon. Mutta hyppäsin sitte semmoselle "nähtävyyspaatille". Ja näin delffiinejä! Kuviaki otin miljoona. :D
Edellisen reissun kuvat on tallessa ja niitä oon käyny läpi ehkä puolet. Että ne tulee nyt vähä jälkijunassa. :p
Paatti kierrätti meitä mutkan merellä ja semmosessa hillittömässä luolassa, joka ei kylläkään ollu kovin pitkä. Mutta jos sinne mahtu 40 henkeä vetävä katamaraani niin kuvittele siitä. Oli aika mielettömän näppärä kippari ku sinne uskalsi ajaa ja vielä sai pidettyä sen paatin siinä keskellä vaikka maininki oli ihan kiitettävä. Seisoin koko reissun sielä paatin keulassa ja nautin tuulesta. Lakki ei ois pysyny päässä, eikä mulla sitä ollu mukanakaan, mutta voivoi ku ois hoksannu jossain vaiheessa tökkiä aurinkorasvaa päänuppiin! Vaikka oli aurinko pilvessä koko päivän niin silti kuuppa palo. Noh, nyt ei auta ku hieroa jälkihoitorasvaa päähän ja toivoa ettei ihan karrelle palanu. :p
Veneseikkailun jälkeen kävin vielä käveleen kylän toisessa reunassa mihin oli siirretty vanha majakka turistinähtävyydeksi. Se oli jotain 1800- lukua ku se oli sielä niemen nenässä otettu käyttöön. Ennen veneseikkailua oli käveleskellyt kylän toisen reunan ja syöny lounaaksi fish 'n chips, joka tuollai ihan ravintolassa ja tuoreesta kalasta tehtynä oli aikas hyvvää! :)
Kotimatkalla poimin kyytiin taas liftarin. Tällä kertaa kyseessä oli japanialainen opiskelija joka hädin tuskin puhu enkkua. Se oli kirjottanu paperille "please hitchhike christchurch". :D
Sen verran siinä sönkötettiin puolin ja toisin että ymmärsin että hän oli tullu Akaroaan niin myöhään ettei ollu ehtiny nähä mitään ja nyt oli kiire takaisin johonki seremoniaan. Heitin sen tuonne jonnekki keskustan tuntumaan ja hän kovasti kiitteli. :)
Loppuilta taas huomisen suunnittelua ja kuvien läpi käymistä.
Toinen ajopäivä. Ei alkanu niin hyvin ku oisin toivonu . Sain kyllä nukuttua jotakuinkin hyvin, mutta silti oli tunkkanen olo herätessä. Vartin tulikuuma suihku ja uus pilleri nassuun ja kyllä se päivä siitä parani. Harmi vaan että alkaa pillerit loppuun. Ei oo ku neljä jäljellä. :(
Noh. Aamupala ja checkout hotellista ja tien päälle. Kohteena Punakaiki. Eli pohjoista kohti. Kohde oli hieno. Kuvia tulee. ;)
Tuo oliki lähinnä ainoa kohde koko päivänä. Jatkoin pohjoiseen ja pysähdyin West portiin lounaalle, ja sieltä lähdin kiemurteleen itään ja takasin Christchurchiin. Pysähtelin aina välillä ku oli hienoja maisemia, mutta semmosia "nähtävyyksiä" ei oikeen reitillä ollu, tai sitte niitä ei ollu merkitty. Mutta itse ajaminen jo oli semmonen elämys että huh. Välillä oli ympärillä semmonen metsä ettei ees taivasta näkyny, välillä tuntu että puut kaatuu tielle. Ja huipulle ku pääsi niin näkymät oli sanalla sanoen huimat. Ja mutkaa ja mäkeä oli niin paljo ettei ikinä! Välillä ihan hirvitti ku nuille teille on annettu 100km/h nopeusrajoitus. Tiukimpiin mutkiin on annettu suositusnopeudet mutta silti! Ja tietenkään niitä pysähdyspaikkoja ei ollu sillai että ois saanu tiestä kuvia ku puut kaatuu päälle. Ois pitäny olla gopro kojelaudalla kuvaamassa, ois tullu hieno video...
Jossain vaiheessa annoin parille liftarille kyydin. Ei ne halunnu ku johonki kymmenen kilsan päähän. Olivat kanadalainen pariskunta joka oli tullu purjelaivalla tänne ja kiersivät maata samalla ku oottivat että hurrikaanikausi menee ohi. Tuo jos mikä on seikkailua.
Suhasin Assin kämpille, enkä menny ku kahesti ohi. :D
Assi oli Jassin kans valmistautumassa konserttiin. Yliopiston jotain juttuja. Mää nappasin ajo-ohjeet Assin vanhemmille ja vaihdoin osotetta. Nyt en ajanu yhtään ohi. Illallinen, suihku ja nettihommat kuosiin. Ja uus yritys valokuvien kans!
Alotetaanpa sillä mikä jäi viimeksi mainitsematta: illalla maisteltiin pauaa, eli simpukkaa. Maku ja koostumuski muistutti etäisesti jauhettua poronlihaa. :)
Seikkailupäivä. Aamulla käytiin tyhjentään auto Assin kämpille ja sitte mää lähin ajeleen länttä kohti. Luonnollisestikaan homma ei käynnistynyt niin helposti, vaan eksyin heti Christchurcin keskustaan. 10km mutkan jälkeen löysin kuitenki oikean tien ja pääsin itse asiaan. Tie meni tasan eteläsaaren halki, vähä niinku ajais oulusta kuhmoon. Kilometritki suunnilleen samat. Siihenpä ne yhtäläisyydet sitte loppuki. Ku pääsi rannikon tuntumasta pois niin sitte oliki meno ku alpeilla konsanaan. Mutkasta, kapeaa ja mäkistä. :D
Eka pysähyspaikka oli Castle Hill. Semmonen hillitön kivimuodostuma keskellä nummia. Kivien seasta bongasin "kasvot" ja "suudelman". Lataan kuvat faceen niin saa muutki ihmetellä. :)
Toisen pysähyspaikan missasin ku se oli heti ton ekan vieressä ja mää muistelin että vasta seuraavan paikan jälkeen. Kyseessä ois ollu luola jonka läpi ois voinu kävellä/kahlata. Noh, ens kerralla sitte. :p
Pysähyin sitte ihan randomilla yhteen paikkaan ku siinä lähellä piti olla se mun kolmas stoppi. Kävin käveleen lyhyen reisin ja virkistäytyyn vuoripuron viilessä vedessä... siis uitin jalkoja, kastelin pään jne. Takasin tullessa luin opastekyltin ja tajusin että se mun kohde oli viis kilsaa takasin päin. Sen nyt suhasi äkkiä. Sitte oliki eessä päivän rankin kuntoilu-urakka. Devil's punchbowl on semmonen varmaan sata metriä korkea vesiputous, mutta että sitä pääsi katteleen niin piti kiivetä puoli tuntia lähes pystyjyrkkää rinnettä. Ihan reilusti valu hiki jo ennenku pääsi ees perille. Eikä se paluu ollu kovin paljo helpompaa. Alas ku pääsin niin kävin ihan kunnolla peseen yläkroppaa (hiitelin menemään ilman paitaa ku tajusin että muuten tulee kuolo) että vähä jäähtyis. Muutenki tosi aurinkoinen ja kuuma päivä ja sitte tommosta ravaamista. Onneksi vuoristossa virtaava vesi on vilposta. ;)
Matka jatku rattosasti aina rannikolle asti, jossa käännyin etelään ja kävin Hotikitissa hiekkarannalla käveleskeleen ja uittaan varpaita meressä. Oisinhan minä hirviän mielellään tuhlannu rahojaniki mutta olin niin myöhään (kuuden aikaan) liikkeellä että kaikki paikat oli jo kiinni. Hotikiti mainostaa itteään jadella. Noh, pitää ostaa rihkamaa jostain muualta. :p
Sitte tein uukkarin ja palasin pohjosta kohti Greymouthiin, jossa kirjauduin hotelliin, kävin syömässä ja nyt lillun ammeessa. Migreenilääkettä piti ottaa päivällä niin tuskin tässä paljo muuta ku nautiskelen kuumasta kylvystä ja menen aikaisin nukkumaan. Huomenna on ihan yhtäläinen ajopäivä eessä.
Hmmh. Aattelin käyä päivän kuvat läpi ennen nukkumaan menoa mutta mun padi on nyt jotenki sekasin ja näyttää viikon vanhoja kuvia mulle vaan. Toivottavasti ei ihan kokonaan menny hukkaan ja piloille nyt nuo. :/
