Kaks päivää...

Tänään mentiin biitsille. Ei millekkään turistirannalle vaan semmoselle minkä vaan paikalliset tietää. Muuta ohjelmaa ei ees yritetty keksiä. Rannalla ollessa tuota hillitöntä hellettä ei huomaa ja olo on siedettävä, varsinki ku lilluu meressä. Itseasiassa tänään ei ees ollu mikään tosi aurinkoinen päivä, mutta silti oli mielettömän kuuma. Jos ois jääny kaupunkiin niin ei ois varmastikaan pystyny muuta ku pakoileen kuumuutta sisätiloissa. Jotain päivän kuumuudesta kertoo varmaan myös se, että vaikka tuli räpiköityä melkeen koko aika vedessä, niin silti pärjäsi kahdella sämpylällä, eikä ollu ees nälkä missään välissä. :p

Aallot ja vuorovesi on kyllä jännä homma. Kotopuolessa nuita aaltojakaan ku ei kovin kummosia ole. Ja vuoroveden vaiheesta riippuen aallot on ihan erilaisia. Nousuveden aikaan aallot murtuu (kaatuu vois olla kans hyvä sana) vasta ihan rannassa ja sekottaa veden kokonaan, näkyvyys veden alla heikko. Laskuveden aikaan näkyvyys on ihan mieletön. Kuvasin veden alla ku nyt sattu olemaan nousuvesi ku me oltiin tuola, niin ku aalto tulee niin sitä pohjaa myöten kulkee "paineaalto" ihan ku jonku pommin jäliltä. Pittää väsäillä video nettiin ku pääsee kottiin, jonne muuten ei oo ennään montaa päivää. Huominen enää, ja sitte alkaa kotimatka. Tuntuu aika hullulta että tässä on puoli toista kuukautta oltu reissussa. Ja että kohta alkaa kotimatka ja pitäis palata arkeen. Vähä niinku Louis sano tänään: mää oon eläny pelkkää lauantaita viime kuukaudet. En pysty sanomaan vastaan. Enkä kyllä haluakkaan. Tää on ollu ihan mielettömän mahtavaa.

Kolme päivää jäljellä

Rentoutumispäivä. Lueskelin kirjaa ulkona (varjossa) niin pitkään ku sielä pysty olemaan. Louiksen päästyä töistä mentiin puistoon illalliselle. Oli muuten aika hieno puisto. Yheltä laitaa lähti tekemällä tehty puro, joka pääty toiselle laitaa kohtuullisen isoon lampeen jossa oli suihkulähteitä. Papukaijoja lenteli ympäriinsä isoissa parvissa. Täällä niitä lentelee muutenki kaikkialla, mutta tuolla puistossa niitä oli 20-30 parvessa. Harmi ettei ollu kameraa mukana. Syöpöttelyn jälkeen mentiin liikuntasalille, jossa Louis on puuhamiehenä pari kertaa viikossa. Se on alottanu pöytätennispiirit täällä. Alunperin oli vaan perjantai-iltaisin semmonen "tulkaa pelaan ja pitään hauskaa" ilta, mutta niin suosittu oli että piti ottaa mukaan toinen päivä jonne vähä enemmän tosissaan pelaavat pysty menemään. Kuiteni puhutaan semmosesta 15000 ihmisen kylästä, niin ihan hyvin on tuo. :)
Valitettavasti pelaamisesta ei vaan tullu mittään, ku oli niin tautisen kuuma. Pistettiin pöydät nippuun mentiin kottiin kattoon leffaa.

Ei lämmin luita riko, mutta...

Kuuma! Ei tämmösillä lämpötiloilla pysty tekkeen mittään. 36 oli varjossa tänään! Aamupäivällä ajeltiin Bernadetten kans takasin Warraguliin. Iltapäivästä käytiin Marin ja lasten kans uimassa. Lasten mentyä nukkuun pelattiin Louiksen kans vähä pingistä. Siinäpä se. Kävin jossain välissä läpi taas kuvia ja latailin facebookkiin niitä. Nyt pitäis yrittää nukkua, eikä lämpötila oo laskenu alle 25:n. Kyllä pakkanen on mukavampi. ;)

Fishing

Louiksen äiti (Bernadette) nappas mut mukaan ja lähettiin tuonne meren rantaan. Matkalla pysähyttiin katteleen koaloja. Hassuja karvapalloja ne. Samalla reissulla bongattiin nokkasiili. Piikikäs mutta omituisen söpö elukka. Wallabi-perheitä oli kans useampi aterioimassa puiden varjossa. Mentiin Benadetten äidin luo, jossa yövyttiin. Illalla käytiin vielä kattoon pikkupingviinejä. Bernadette harmitteli että se paikka oli muuttunu turistikohteeksi. Sillon ku hän oli nuori niin ne oli vaan menny sinne rannalle istuun ja pingviinit oli vaappunu siitä ihan vierestä. Ne pingut siiis palaa ruuanhakureissulta iltaisin ja taapertaa sitte pesälleen, missä ikinä se sitte siellä rinteessä sattuu olemaankaan. Nyt tuo paikka oli tosiaan ihan turistikohde johon pti maksaa pääsymaksu ja sut oli koko ajan erotettu aidalla nuista elukoista. Tosin lähimmillään aidan takana ne oli puolen metrin päässä. Ja jälleen kerran: valokuvaaminen kielletty. Pääsinpä näkemään semmosenki "roskaeläimen" ku opossumi. Sielä se juoksenteli pingujen seassa. Pikkupingut (little penguin) on tommosia 30cm korkusia vaappujia. Aikaisemmin niitten nimi on ollu fairy penguin, mutta ku nykyään pittää olla niin perkeleen poliittisesti korrekti niin tuo nimi on pitäny muuttaa ku se aiempi on mukamas ollu niin "homo". :/

Keskiviikon ohjelma, ja syy miksi tonne rannikolle mentiin, oli kalastus/veneilyreissu siihen viereiseen salmeen (mukana Louiksen isä Paul). Vähä erilaista virvelöintiä, ku ideana on heittää syötti painon kans veteen ja antaa sen vajota pohjaan ja sitte oottaa syöntiä. Valitettavasti meillä ei oikein ollu kalaonnea, ja saatiin vaan kaks alamitat ylittävää eväkästä. Se nyt ei sinänsä mua haitannu, nautin jo pelkästään veneellä olosta. Ja näin pelikaaneja siinä ihmetellessäni. Lisäksi mulla ei ollu kalastuslupaa, niin että... ;)

Satamaan ku palattiin niin laiturin alla oli 3 tai 4 rauskua. Semmosia 2-3 metriä leveitä. Siinä ne veti ympyrää ihan tommosessa kahlaussyvyydessä. Niitäki nähny nyt luonnossa. :)

Illalla sitte syötiin alkupalaksi katkarapuja (prawns) ja pääruuaksi maisteltiin niitä kahta kalaa jokka saatiin. Toinen oli semmonen piikikäs ja isosilmänen mölli jonka piikeissä kuulema on myrkkyä joka esim. käteen pistäessä saa käden turpoamaan palloksi. Toinen oli tommonen siikaa muistuttava mikälie. Ihan hyvvää kallaa molemmat. :)

Mondaagi

Louis otti vapaapäivän ja me mentiin kahestaan pikku kävelylle. Wilsons promontory, eli eräänlainen kansallispuisto oli kohteena. Puoli seittemän herätti kello, ja aamupalan jälkeen se oli menoa. Ja sitte se todellakin oli menoa! Yhteensä patikoitiin 30km! Menomatkalla mua pisti ampiainen NENÄÄN! Onneksi en oo allerginen, näköjään edes australialaisille pistäjille. Puolivälissä päästiin rannalle, heitettiin vaatteet kasaan ja lompsittiin suorilta mereen. Mielettömän siistiä! Lumenvalkeaa hiekkaa ja täydellisen turkoosia vettä. Oli laskuvesi alimmillaan ja aallot oli mukavat. Käveltiin siitä sitte vielä nurkan taa kattoon, miltä sielä näyttää, ja tultiin takasin ottaan parit kuvat. Nyt oliki nousuveden aika koittanu ja sen huomasi heti aalloissa. Nyt ne kaatu ihan rannassa ja samalla löi sut hiekkaa vasten. Lisäksi vesi oli ihan samea ku tuo kyseinen sekotti pohjan. Lisää aurinkorasvaa ja kotia kohti. Sitte alkoki ongelma: mun jalan syrjään alko sattuun kävely. Semmonen viiltävä kipu. Se pikkuhiljaa paheni, ja alko pelottaan että jos sielä on luunmurtuma. Vaihettiin Louiksen kans kenkiä, siinä toivossa että sen vaelluskengät ois tukevammat. Meillä kuitenki oli tuossa vaiheessa joku 10km jäljellä. Sen verran tukea niistä kengistä sai että pystyin "käveleen" loppumatkan. Viimeset pari kilsaa oli melko reilua ylämäkeä, joka kyllä tappo mun kunnon lopullisesti. Päästiin ylös niin mää olin ihan uitettu hiestä. Hikoilulla oli semmonen ikävä vaikutus että aurinkorasva "peseyty" pois ja mää paloin. En pahasti, mutta toispuoleisesti. Näitä paria juttua lukuunottamatta reissu oli mahtava!

Sunnuntai

Tänään oli sitte migreeni. Ja ihan kunnolla. Ei ees pilleri tehonnu siinä parissa tunnissa mikä normaalisti riittää. Meni varmaan joku kuus tuntia...

Noh, siitä välittämättä lähin mukkaan: Louiksen serkun lapsen kastajaiset oli ohjelmassa. Lyhyt toimitus kirkossa, jonka jälkeen rennosti grillaamaan ja hengaileen. Sain olla pääasiassa ihan rauhassa, niin ei haitannu kipuilu menoa. Käytiin uima-altaassa viilentymässä aina ku tuli kuuma ja välillä lätkittiin pingistä. Mukavan lepposa päivä ollu. :)

Ens kesänä pittää muistaa kulukia avojalon enemmän. Nyt, yhen päivän tassuttelun jälkeen on jalkapohjat ihan uuvuksissa. Sillai säkenöi ku istuksii ja kirjottaa tätä. :p

Vielä jaksaa!

Jaha. Sitä on humahtanu muutama päivä ettei oo huomannukkaan. Mitähän kaikkea tässä oikeen on ehtiny... no ainaki yks päivä meni siinä ku kävin Melbournessa ihmetteleen AMCIssa. Eli lyhyesti sanottuna "leffamuseossa". Hieno mesta, elävän kuvan historia käyty läpi ja esillä oli vanhimpia kameroita mitä on ollu. Australian leffahistoria oli omana osastonaan ja sielä ois kestäny vaikka kuin kauan ku sielä oli tosi paljon nauhotettuja haastatteluja. Sitte oli vielä se ehkä kiinnostavin osasto, eli se, jossa käytiin läpi elokuvan taikaa. Oli esimerkiksi 3D käyty läpi kokonaisuudessaan ja erikoisuutena mainittakoot tv joka pysty muodostaan 3D-kuvan ilman laseja. Se oli aika huikea laite... Samana päivänä käytiin Louiksen äidin luona illallisella.

Sitte toinen päivä Melbournessa meni ku kävin Aquariumissa. Tarkotus oli että käyn katteleen vaan, mutta kassalla kävi ilmi että haisukellukseen oli yks peruutuspaikka, joten sielläpä sitte humahti koko päivä. Sukellukseen ja sen valmisteluihin meni yhteensä kolme tuntia. Veden alla oltiin reipas tunti. Ympärillä pyöri haikaloja, rauskuja ja ties mitä kaloja. Suurin rausku oli noin kaks metriä leveä, ja se liuku 20cm pään yläpuolelta. Suurin hai oli kolmisen metriä pitkä, se pysytteli parin metrin päässä. Huikea kokemus, vaikka oliki altaassa. Kotimatkalla oliki sitte junavuoro peruttu ym. jännää. Louiksen kans lätkittiin vähä pingistä ennen illan tekoa. :)

Tänään käytiin eka maisema-ajelulla ja sitte mentiin folk-festareille. Tosin folk-musiikki oli tarjonnassa vähemmistönä (Louis aiko tehdä asiasta kirjallisen valituksen :D ). Iha lepposat festit silti. Semmonen tosi pieni festivaali oli kyseessä. Yhtenä esityksenä mainittakoot String Busters (tai jotain sinne päin), joka oli jousisoitinten kokoontuminen: jos vaan osasit soittaa jotain jousisoitinta niin olit tervetullut mukaan soittamaan. Oma soitin oli vaatimuksena. Niillä oli tosi hyvä meininki. :)