Mielenrauhaa

Kun naama alkaa näyttää tältä:

:(

...niin on yleensä hyvä lähtä istuksiin rantaan ja kuunteleen aaltoja. Tämä syksy on ollut varsin pimeä ja sateinen, joten niistä päivistä kun aurinko on näyttäytynyt, olen pyrkinyt nauttimaan ulkosalla. Useamman kerran olen löytänyt itseni Lauttasaaresta rantakalliolta istumasta. Vaahtomuovinen istuinalusta alle, jalat syliin ja viltti niiden päälle, niin ei kylmä haukkaa. Siinä sitten tuulessa ja auringonlaskussa elämää ihmetellen. Vaikka normaalistikin hengailen varsin itsekseni päivät, niin on yllättävää huomata kuinka vaikeaa on olla tekemättä yhtään mitään. Vain istua ja tuijottaa kaukaisuuteen. Mielessä käy miljoona ajatusta sekunnissa ja vartin kuluttua havahdut hetkeksi ihmettelemään mitä just tapahtu ja hetikohta sama sykli toistuu.

Lauttasaaren rantakallioilla.

Ainoa päivänvalon palvontaa häirinnyt asia on ollut varsin epämääräinen unirytmini, jonka myötä olen tuon tuostakin päässyt sängystä ylös vasta niin myöhään että olen kiireen kanssa ehtinyt juuri ja juuri näkemään auringonlaskun. Onneksi toisinaan kaverit aiheuttavat poikkeuksia tähän, ja valoa ehtii nähdä hieman kauemminkin. 

Rantametsää Vuosaaressa.

Jälleen eräällä reissulla saimme todeta kuinka poluilta ja tavanomaisilta reiteiltä poiketessa näkee ja kokee niin paljon enemmän. Löysimme hienoja kallioita, sodanaikaisia bunkkereita ja luonnonihmeitä:

Jää on muodostunut erikoisesti sienen lakille.

Ja löytyipä melko näyttävä paikka juopasta kupponen kuumaa. Puun alla oli ihan pöytä ja penkit.

Kun päivänvalo rajoittuu muutamaan tuntiin, on monesti jo hyvin pimeää kun palailee valonautintomatkaltaan. Myös pimeästä, valoilla täplitetystä kaupungista voi löytää hienoja katselukohteita, kun muistaa pitää ne silmät auki ja katsoa muuallekki ku omiin varpaisiinsa.

(epä)symmetriaa