Onkohan tää joku juttu? Mää tuun maahan niin ekat kaks päivää sataa. :D
Tosin nyt kylläkin ukkostaa, ei vain sada. Oltiin Marin ja lasten kans puistossa ku alko sataan, ja oli ihan turha kuvitella ehtivänsä kuivana kotiin. Ja luonnollisesti mulla oli pyykit narulla. Sieläpähän roikkuvat, kyllä ne joskus kuivuu. :p
Päivä meni lähinnä oleskellessa ja Marin kans poristessa. Illallisella syötiin kengurua! Hyvvää oli. :)
Tämäkin alko loistavasti: arvatkaapa olinko tajunnu hommata viisumia ausseihin! :D
Onneksi paperin sai hommattua Christchurchin kentällä. Makso 15 euroa. Tyhmää joo, mutta ei mulla oo tullu missään vaiheessa mieleenkään että tuonne jotain viisumeita tarttis. Pääasia että sen sai täältä, ja vähällä vaivalla. Ois ollu varsin noloa jos en ois saanu tuota enkä ois voinu lentää tänään. :p
Toinen moka: jostain syystä kuvittelin että mulla ois joku kolme tuntia aucklandissa lentojen välissä. Eipä ollu ku tunti tai jotain. Rivakkaa kävelyä terminaalista toiseen, ja naps turvatarkastuksessa "could you step here for a minute"! :D
Tällä kertaa ei sentään tyhjennetty laukkua, mutta käytiin vielä erikseen metallintunnistimella läpi ja kamoista etsittiin kemikaaleja semmosella paperiliuskalla. Noh, pääsin siitä ihan parissa minuutissa jatkaan. Ehin käyä vessassa ja nyt pitäis boardingin alkaa ihan justiin. Olis ollu kiva purasta vähä jottain täsä välisä, meinaa olla nälkä. :/
Noniin, ja lentokoneessa jaettiin se paperilippunen millä mennään tullista läpi, ja tajusin että nyt oon kusessa: mulla ei oo mitään yhteystietoja Louikseen ja Mariin. Ei muuta ku ruudut tyhjinä rohkeasti tulliin ja hetihän ne alko kyseleen että mikä mies se tämmönen on. Maahantulovirkailija päästi mut yhen pykälän eteenpäin että mun laukku ja matkatavarat käydään läpi sillä aikaa ku ne miettii että mitä mun kans tehhään. Huumeita tms ei löytyny joten sain siitä jatkaa takasin sinne maahantuloon. Yritin kirjautua facebookkiin ja todistaa että Louis on oikeasti olemassa ja mahdollisesti löytää jotain yhteystietoja että asia voitaisiin varmistaa. Koko jumitus siis johtu siitä että mulla ei ollu yhteystietoja näihin kahteen, ja virkailijat epäili että yritän maahan tekemään pimeää työtä tms. Valitettavasti facebook oli sitä mieltä että nyt yrittää joku hakkeroida mun tiliä ja veti mun tilin lukkoon. Nyt en sitte tiijä millon pääsen uudestaan sisään sinne. Nettipankissa mun piti todistaan että, vaikka mulla oli esittää paluulippu pois maasta, niin mulla on rahaa myös uuteen lippuun. Lopulta se virkailija sai jostain rekisteristä kaivettua Marin tiedot ja soitti Marille joka vahvisti mun kertomukset ja mut vihdoin päästettiin ulos. Mari oli soittanu Louiksellekki että mää oon elossa ja terminaalissa, ku eihän musta ollu mitään tietoa annettu Louikselle ku sen ois pitäny mennä kyselee tullin infosta. Mulla kuitenki meni kaks tuntia päästä ulos sieltä! Suurin vitsihän tässä lienee, että Louis oli heittäny mulle faceen puhelinnumeronsa, joka ois riittäny että oisin välttäny tuon kaiken, mutta koska mää en päässy faceen niin/saanu tuota viestiä ennen lentoa niin...
Puolen toista tunnin ajelu Louiksen ja Marin kotiin, suihku ja iltapala ja kuulumisten vaihtoa. Siinäpä se.
Niputanpa nyt pari päivää samaan ku oon laiska. :p
Lauantai: Great Kiwi Beer Festival! Kojuja yli sata, ihmisiä ihan **tusti! Loistava aurinkoinen päivä. Ja livemusaa. Ja olut oli moninaista ja hyvää. Eipä varsinaisesti muuta sanottavaa.
Sunnuntai: Kayaking! Assi ja sen kaveri vei mut melomaan. Siis ihan jokeen, kuohuineen kaikkineen. Piti olla helppo keikka. Ei ollu :D
Varusteiden pukeminen oli melkeen ku sukeltaan lähtiessä. Kauhiaa äheltämistä. Mutta sainki hyvin äkkiä todeta että ihan syystä ne varusteet on mitä on. Ekat kuohut ja meikä heittää ympäri. Siinä sitte koitin ohjeiden mukaan piättää hengitystä ja oottaa että Assi ja sen kaveri sais käännettyä mut takasin, mutta ne ei saanu kunnon otetta kajakista ja homma kesti, enkä jaksanu enää pidättää, niin irrotin itteni ja nousin pintaan. Rantautuminen, hengähdys ja uus yritys. Se päätty vielä heikommin. Taas kuohut eessä, paatti ympäri, irrotus, pinnalle, ja siinä kelluessa huomasin että multa oli mela poikki! Rantautuminen ja tilanteen tarkastelu. Todettiin että eipä tuo onnistu puolikkaalla melalla (ja mulle vähä niinku riitti pyöritys) joten Assin kaveri ohjasi kajakit rannalle vähän matkan päähän ja mää ja Assi lähettiin hakeen autoa. Me siis oltiin päästy jokea ehkä 200m alaspäin. Nyt sitte käveltiin vähä yli yläjuoksulle koska meidän piti uida sen joen poikki ku oltiin näppärästi vastarannalla. Melkonen oli virtaus, eli kellukkeet ja märkäpuvut oli ihan mukavat päällä. :p
Vähä tuntu kurjalta heittää homma sikseen, mutta näin jälkeen päin aateltuna en varmaankaan ois selvinny loppumatkaa vaikka oisinki skarpannu ja yrittäny. 14km oli tarkotus meloa. Paluumatkalla pysähyttiin sitte yhen järven rannalle ja käytiin siinä melomassa. Tytöt pelleili sillä melan puolikkaalla ja totesivat että eskimokäännös onnistuu silläki. Mää lähinnä yritin ymmärtää kuin herkkä se purtilo on. Ihan muuta ku kanootit tai merikajakit. Ja lopuksi vielä Assin yllyttämänä pyöräytettiin mut ympäri ettei jäis kammoa, jos vaikka joskus vielä satun kajakkiin istumaan. Se meni muuten hyvin mutta tietämättäni autoin omalla kropalla ku Assi käänsi mua ja mää pyörähin niin vauhdilla että humautin kerralla ympäri uudestaan pään veden alle. Hengen pidättäminen on kuulkaa yllättävän vaikeaa ku oot ylösalasin kiinnitettynä veneeseen. Assi sai mut sitte käännettyä ihan kunnolla oikeinpäin ja mää pääsin tasaamaan pulssia. Kohta ton jälkeen jatkettiin matkaa ja haettiin jäätelöt, joka kuulema kuuluu olennaisesti melontaan. :)
Vaikka päivä sisälsiki sydämmentykytystä ja adrenaliinihumalan ja ties mitä, pääkivusta (tuliko kaikesta siitä ressaamisesta vaikko adrenaliinista vaikko mistä, en tiijä) uimiseen (joka on aina kiva asia) niin en voi sanoa että tämä mitenkään huono päivä ois ollu. Mutta jokeen en taija lähtä tommosella kipolla ihan heti. Sen verran pelottavaa menoa oli.
Nooh, nyt on päässy jo kunnolla rauhottuun ja matkalaukku on taas pakattu. 21kg näytti vaaka, katotaan huomena mitä kenttävirkailija sanoo. Tiedossa on vähä reilunpi maisemanvaihto ja Australia. Toivottavasti Louis ei oo suunnitellu mitään noin hurjaa ohjelmaa mulle ku tuo melonta, en tiijä kestäiskö fysiikka moista. :p
Vähä alkaa reissu painaan harteilla. Kolmea päivää vaille kuukauden nyt ollu menossa. Pakko tunnustaa että viimesenä parina päivänä on tullu sen kerran mieleen, että on se oma koti vaan siisti juttu. Sinne voi paeta aina jos on liian rankkaa. Täällä reissussa ei samanlaista turvapaikkaa oo. Mutta eiköhän tässä vielä tämä jäljellä olevat pari viikkoa sinnitellä.
Tänään menin Christchurchin keskustaan. Kävelin ympäriinsä seittemän tunnin ajan. Tähän sisälty museossa ihmettelyä ja keskustan todella ison puutarhan katselua ja vähä tuliaisshoppailua. Ja pitihän sitä vähä ihmetellä nuita raunioita ku siitä isosta maanjäristyksestä tuli tänään kuluneeksi tasan kaks vuotta. Kukkia oli vähä joka puolella ja vähä ennen yhtä oli hiljainen hetki ja kaiken maailman puheita ja esityksiä oli kans.
Museo oli kuitenki mun eka pysäkki. Sieläpä sitte vierähtiki rapsakka parituntinen. Semmosen asian pistin huomioon että ihmiset suunnilleen juoksi läpi ne näyttelytilat. Monet otti kuvan kohteesta ja jatko matkaa. Ite puolestaan en ottanu yhen yhtä kuvaa, vaan käytin kaiken ajan katselemiseen ja ihmettelyyn. Samaa ajatusta jatkoinki sitte koko päivän. En ottanu ollenkaan kuvia, nautin vain silmillä. Tekis mieli sanoa että myös korvilla vaan ku nuo kaskaat tai mitkä lie pitää niin mieletöntä meteliä ettei äänimaisemasta oikeen voi nauttia. Käki ku kukkuu juhannusyönä ja muuten on hiljaista niin siinä on äänimaisema jossa sielu lepää. :p
Museon jälkeen kävin ihmetteleen vähä raunioita, mm. katedraalia, josta väitellään että pitäiskö se yrittää pelastaa vai oisko vaan parempi räjäyttää...
Container mall oli kylläkin aika hieno. Siis vanhan ostoskeskuksen viereen/tilalle tuotu niitä semmosia laivojen rahtikontteja, joihin firmat sitte rakentanu tilansa. Yllättävän hienon näköstä. :)
Lopuksi menin vielä käveleskeleen sinne puutarhaan. Jos ois halunnu ajatuksella käyskennellä läpi koko laitoksen niin siihen yksinään ois saanu kulutettua päivän! Varsinki ku nyt sielä oli joku "year of the flower" näyttely, eli oli tuotu lisää nähtävää kaiken maailman lavoilla. Jotenki en oikeen jaksanu enää kunnolla keskittyä, johtui varmasti myös nestehukasta ku en ollu oikeen juonu mitään koko päivänä. Käyskentelin puutarhaa ja suuntasin Assin kämpille päin. Tykkäsin tosi paljon puutarhan "water garden" (ta jotain sinne päin) -osiosta. Ilman niitä kaskaita sielä ois voinu istua pidempäänki. Noh, puutarha loppu ja sitte ois pitäny löytää ittensä sinne Assille. Piti olla mukamas suora tie ku aamulla Assin äiti heitti mut keskustaan ja katottiin että tuosta nuin. Totesin kuitenki että oon puutarhan väärällä reunalla ja näin helpoimmaksi ku kävelin johonki yritykseen sisään ja pyysin niitä soittaan mulle taksin. :p
Assi ite ei ollu kotosalla, mutta sain soittaa sen kämppiksen luurista ja hän oli kuulema tulossa. Siinä sitte istuttiin ja Assin tultua ihmeteltiin ku net oli kahestaan siivonnu sitä kommuunia koko päivän. Kaks reissua kaatiksellekki oli pitäny tehä. :D
Sittepä ajeltiin Assin vanhemmille illalliselle ja ku määki vihdoin tajusin juoda sitä vettä niin alko järkiki juosta, eikä päätäkään jomottanu enää. :p
Kuuma suihku ja paljo rasvaa päänuppiin ja unille. :)
Kolmas itsenäinen päivä. Tänään kohteena Akaroa ja delffiinit. Kovasti haaveilin että oisin päässy uimaan niitten kans, mutta ei. Kaks viikkoa aiemmin ois pitäny buukata ittensä mukaan, ja viimeisen "hätävuoron" ne peru ku alko tuuleen niin paljon. Mutta hyppäsin sitte semmoselle "nähtävyyspaatille". Ja näin delffiinejä! Kuviaki otin miljoona. :D
Edellisen reissun kuvat on tallessa ja niitä oon käyny läpi ehkä puolet. Että ne tulee nyt vähä jälkijunassa. :p
Paatti kierrätti meitä mutkan merellä ja semmosessa hillittömässä luolassa, joka ei kylläkään ollu kovin pitkä. Mutta jos sinne mahtu 40 henkeä vetävä katamaraani niin kuvittele siitä. Oli aika mielettömän näppärä kippari ku sinne uskalsi ajaa ja vielä sai pidettyä sen paatin siinä keskellä vaikka maininki oli ihan kiitettävä. Seisoin koko reissun sielä paatin keulassa ja nautin tuulesta. Lakki ei ois pysyny päässä, eikä mulla sitä ollu mukanakaan, mutta voivoi ku ois hoksannu jossain vaiheessa tökkiä aurinkorasvaa päänuppiin! Vaikka oli aurinko pilvessä koko päivän niin silti kuuppa palo. Noh, nyt ei auta ku hieroa jälkihoitorasvaa päähän ja toivoa ettei ihan karrelle palanu. :p
Veneseikkailun jälkeen kävin vielä käveleen kylän toisessa reunassa mihin oli siirretty vanha majakka turistinähtävyydeksi. Se oli jotain 1800- lukua ku se oli sielä niemen nenässä otettu käyttöön. Ennen veneseikkailua oli käveleskellyt kylän toisen reunan ja syöny lounaaksi fish 'n chips, joka tuollai ihan ravintolassa ja tuoreesta kalasta tehtynä oli aikas hyvvää! :)
Kotimatkalla poimin kyytiin taas liftarin. Tällä kertaa kyseessä oli japanialainen opiskelija joka hädin tuskin puhu enkkua. Se oli kirjottanu paperille "please hitchhike christchurch". :D
Sen verran siinä sönkötettiin puolin ja toisin että ymmärsin että hän oli tullu Akaroaan niin myöhään ettei ollu ehtiny nähä mitään ja nyt oli kiire takaisin johonki seremoniaan. Heitin sen tuonne jonnekki keskustan tuntumaan ja hän kovasti kiitteli. :)
Loppuilta taas huomisen suunnittelua ja kuvien läpi käymistä.
Toinen ajopäivä. Ei alkanu niin hyvin ku oisin toivonu . Sain kyllä nukuttua jotakuinkin hyvin, mutta silti oli tunkkanen olo herätessä. Vartin tulikuuma suihku ja uus pilleri nassuun ja kyllä se päivä siitä parani. Harmi vaan että alkaa pillerit loppuun. Ei oo ku neljä jäljellä. :(
Noh. Aamupala ja checkout hotellista ja tien päälle. Kohteena Punakaiki. Eli pohjoista kohti. Kohde oli hieno. Kuvia tulee. ;)
Tuo oliki lähinnä ainoa kohde koko päivänä. Jatkoin pohjoiseen ja pysähdyin West portiin lounaalle, ja sieltä lähdin kiemurteleen itään ja takasin Christchurchiin. Pysähtelin aina välillä ku oli hienoja maisemia, mutta semmosia "nähtävyyksiä" ei oikeen reitillä ollu, tai sitte niitä ei ollu merkitty. Mutta itse ajaminen jo oli semmonen elämys että huh. Välillä oli ympärillä semmonen metsä ettei ees taivasta näkyny, välillä tuntu että puut kaatuu tielle. Ja huipulle ku pääsi niin näkymät oli sanalla sanoen huimat. Ja mutkaa ja mäkeä oli niin paljo ettei ikinä! Välillä ihan hirvitti ku nuille teille on annettu 100km/h nopeusrajoitus. Tiukimpiin mutkiin on annettu suositusnopeudet mutta silti! Ja tietenkään niitä pysähdyspaikkoja ei ollu sillai että ois saanu tiestä kuvia ku puut kaatuu päälle. Ois pitäny olla gopro kojelaudalla kuvaamassa, ois tullu hieno video...
Jossain vaiheessa annoin parille liftarille kyydin. Ei ne halunnu ku johonki kymmenen kilsan päähän. Olivat kanadalainen pariskunta joka oli tullu purjelaivalla tänne ja kiersivät maata samalla ku oottivat että hurrikaanikausi menee ohi. Tuo jos mikä on seikkailua.
Suhasin Assin kämpille, enkä menny ku kahesti ohi. :D
Assi oli Jassin kans valmistautumassa konserttiin. Yliopiston jotain juttuja. Mää nappasin ajo-ohjeet Assin vanhemmille ja vaihdoin osotetta. Nyt en ajanu yhtään ohi. Illallinen, suihku ja nettihommat kuosiin. Ja uus yritys valokuvien kans!
Alotetaanpa sillä mikä jäi viimeksi mainitsematta: illalla maisteltiin pauaa, eli simpukkaa. Maku ja koostumuski muistutti etäisesti jauhettua poronlihaa. :)
Seikkailupäivä. Aamulla käytiin tyhjentään auto Assin kämpille ja sitte mää lähin ajeleen länttä kohti. Luonnollisestikaan homma ei käynnistynyt niin helposti, vaan eksyin heti Christchurcin keskustaan. 10km mutkan jälkeen löysin kuitenki oikean tien ja pääsin itse asiaan. Tie meni tasan eteläsaaren halki, vähä niinku ajais oulusta kuhmoon. Kilometritki suunnilleen samat. Siihenpä ne yhtäläisyydet sitte loppuki. Ku pääsi rannikon tuntumasta pois niin sitte oliki meno ku alpeilla konsanaan. Mutkasta, kapeaa ja mäkistä. :D
Eka pysähyspaikka oli Castle Hill. Semmonen hillitön kivimuodostuma keskellä nummia. Kivien seasta bongasin "kasvot" ja "suudelman". Lataan kuvat faceen niin saa muutki ihmetellä. :)
Toisen pysähyspaikan missasin ku se oli heti ton ekan vieressä ja mää muistelin että vasta seuraavan paikan jälkeen. Kyseessä ois ollu luola jonka läpi ois voinu kävellä/kahlata. Noh, ens kerralla sitte. :p
Pysähyin sitte ihan randomilla yhteen paikkaan ku siinä lähellä piti olla se mun kolmas stoppi. Kävin käveleen lyhyen reisin ja virkistäytyyn vuoripuron viilessä vedessä... siis uitin jalkoja, kastelin pään jne. Takasin tullessa luin opastekyltin ja tajusin että se mun kohde oli viis kilsaa takasin päin. Sen nyt suhasi äkkiä. Sitte oliki eessä päivän rankin kuntoilu-urakka. Devil's punchbowl on semmonen varmaan sata metriä korkea vesiputous, mutta että sitä pääsi katteleen niin piti kiivetä puoli tuntia lähes pystyjyrkkää rinnettä. Ihan reilusti valu hiki jo ennenku pääsi ees perille. Eikä se paluu ollu kovin paljo helpompaa. Alas ku pääsin niin kävin ihan kunnolla peseen yläkroppaa (hiitelin menemään ilman paitaa ku tajusin että muuten tulee kuolo) että vähä jäähtyis. Muutenki tosi aurinkoinen ja kuuma päivä ja sitte tommosta ravaamista. Onneksi vuoristossa virtaava vesi on vilposta. ;)
Matka jatku rattosasti aina rannikolle asti, jossa käännyin etelään ja kävin Hotikitissa hiekkarannalla käveleskeleen ja uittaan varpaita meressä. Oisinhan minä hirviän mielellään tuhlannu rahojaniki mutta olin niin myöhään (kuuden aikaan) liikkeellä että kaikki paikat oli jo kiinni. Hotikiti mainostaa itteään jadella. Noh, pitää ostaa rihkamaa jostain muualta. :p
Sitte tein uukkarin ja palasin pohjosta kohti Greymouthiin, jossa kirjauduin hotelliin, kävin syömässä ja nyt lillun ammeessa. Migreenilääkettä piti ottaa päivällä niin tuskin tässä paljo muuta ku nautiskelen kuumasta kylvystä ja menen aikaisin nukkumaan. Huomenna on ihan yhtäläinen ajopäivä eessä.
Hmmh. Aattelin käyä päivän kuvat läpi ennen nukkumaan menoa mutta mun padi on nyt jotenki sekasin ja näyttää viikon vanhoja kuvia mulle vaan. Toivottavasti ei ihan kokonaan menny hukkaan ja piloille nyt nuo. :/
Heräsin yöllä semmoseen niinku koira ois kolunnu sängyn alla. Kuuden aikaan noustiin Assin kans ja lähettiin ajeleen loppumatkaa Christchurciin. Pysähyttiin pikkukylään aamupalalle ja saatiin kuula että yöllä oli maanjäristys! 4,9 richeriä. 50km päässä. Että semmonen koira sielä sängyn alla kolisteliki! :D
Ajeltiin Assin vanhempien luo, syötiin lounas ja Assi puhalsi lukukauden ekalle luennolle. Mää jäin päivittään itteäni parin päivän tapahtumista. Yllättävän väsyny sitä on ku kaks päivää istunu autossa ja kuuden tunnin yöunilla. Latasin kuvia faceen ja otin torkut. Leikin koiran kans ja ku Assi tuli luennolta niin tehtiin mulle reittisuunnitelma ku mää tajusin että mullahan on jo seuraavana maanantaina, eli tasan viikon päästä, lento ausseihin! Olin ihan eläny kuvitelmissa että mulla ois pari viikkoa vielä täälä. Saan Assin auton lainaan ja lähen käymään länsirannikolla katteleen maisemia. Eka aatos oli mennä junalla, ku sinne semmonen maisemajuna menee, mutta sitte saatiin selville että se ois maksanu 100 euroa yhteen suuntaan, niin päätettiin että otan auton ku tulee ihan yhtä kalliiksi ja voi kuitenki ite pysähtyä mihin haluaa ja nähä vähä muutaki. Suunnitelmissa on yhen yön trippi. :)
Assi oli tasan puoli yheksän ovella. Täsmällinen tyttö. Mää siinä hoidin vielä aamutoimet loppuun ja sitte nakattiin laukku autoon ja lähettiin ajeleen. Aikalailla yhtä soittoa painettiin Wellingtoniin, ja ehittiin justiin hakea vähä evästä ennen lauttamatkaa. Ajettiin auto lautalle ja mentiin istuksiin sisälle. Syötiin vähä ja otettiin torkut. Lauttamatka kesti jonku kolme tuntia. Loppumatkasta kävin pihalla ottaan parit kuvat. Pictoniin päästyä ajettiin vielä tunteroinen ja mentiin yöksi Assin lapsuudenkaverin luo. Sen vanhemmat omistaa tavernan. Käytiin naapurissa syömässä omenapaistosta (pihalla kasvo omppupuu josta poimittiin ite omput) ja kattomassa leffa.
Vimonen päivä Waiourussa. Käytiin kävelyllä Jamien ja lasten kans. Lueskelin turisti-infoja eteläsaaresta. Otin torkut. Syötiin aikanen päivällinen joka oli kyllä yks parhaista grillissä valmistetuista aterioista joita oon koskaan syöny. Syönnin jälkeen hypättiin lava-auton perälle ja ajeltiin armeijan harjotusalueelle ja käytiin ihmeteleen oikeasti villejä villihevosia. Yhen uroksen ja muutaman naaraan laumoissa liikkuivat. Kuvian tulee taas joskus. Niitä ku sen 200 nakutti menemään niin menee hetki ku käy läpi. Takasin tullessa oli inttipojilla ammunnat käynnissä ja ampumaradan vieressä oli vielä yks lauma kaakkeja. Pääryhmä oli tien tuolla puolen mutta kaks oli unohtunu sinne ampumaradan puolelle. Ne päätti vaihtaa puolta sinne muitten luo vaikka me oltiin siinä. Semmosen reippaan parin metrin päästä kiersivät. Eivätkä etes korvaa väräyttäneet vaikka vähän matkan päässä ammuttiin. :p
Illalla sytytettiin tulipalovaaroista huolimatta siihen pihalle nuotio ja istuttiin ja juopoteltiin ja syöpöteltiin. Jamie ja Lauren sisäänajoivat kuksat rommilla. Kaks viikkoa tuli täyteen. Mahtavaa ollu tähän asti ja tästä jatketaan sitte eteläsaarelle.
Perrrrrrrrjantai. Vilponen päivä. Aamupäivän sato vettä, mutta se aika meniki ku kävi läpi kuvat edelliseltä parilta päivältä. Ja niistä unohtu mainita että käytiin Jamien sedän (?) luona ihmettelemässä tiluksia, ku hän on kivenveistäjä ja hällä on työn alla galleria omalle pihalle. Hienoja oli viestokset, muutamasta otin kuvanki.
Loppuillaksi ajeltiin (minä ratissa menomatkalla) tuttavapariskunnan luo istuun iltaa ja sielä vierähtiki aina puoleen yöhön asti. Grillattiin ja kaikkea. Leppostelua. :)
Lisää turistina oloa. Mentiin Jamien enon ja isoäidin luo Rotoruaan. Tehtiin yhen yön reissu. Käytiin ihmetteleen luontoa. Oli seismistä toimintaa ja kaikkea. Rikki haisi kaikkialla, muta kupli ja oli kuuma. :D
Iha jännä kokemus oli. Mun kovia kokeneet jalatki pääsi elpymään ku uitti niitä semmosessa altaassa johon virtasi se vesi sieltä lähteestä. Kuvia tulee myöhemmin. :)
Käytiin ihmettelemässä myös maorien kokoontumistaloa. Valitettavasti ei päässy sisälle asti kurkistaan, mutta vieressä oli kirkko joka oli kyllä hieno. Punottuja koristeita ja puuveistoksia seinät täynnä. Sielläkään ei saanu kuvata. :p
Tuliaisiaki tuli katteltua siinä jossain välissä.
...ja tulinpa tässä ajatelleeksi että nää mun sepostukset on mitä todennäköisimmin tusi tylsän kuulosia. Mutta minäpä nyt en oo koskaan ollu mikään Eino Leino.
Tänään käytiin turistiajelulla. Kierrettiin tuo vuori (tai siinä on kyllä kaks huippua samassa nipussa) ja ihmeteltiin maisemia. Mainitsemisen arvoista lienee, että nämä Uuden Seelannin vuorethan on jokseenki aktiivisia tulivuoria kaikki. Nytki yhestä huipusta tuprusi savua. Laitan kuvan faceen kuhan saadaan netti taas toimimaan. Se keksi poikkasta ittensä sillä välin ku oltiin ajelulla. :/
Matkalla syötiin "Uusseelantilaista perinneruokaa" eli fish 'n chips! :p
Illan päälle ammuttiin pilkkaa ilmakiväärillä ja katteltiin töllöä ku tuli saavillinen vettä taivaalta.
Sunnuntai siis meni lähinnä chillaillessa ja bilepaikkaa siivotessa. Maanantaina sitte purettiin telttaa (semmonen iso katos, johon mahtu sisälle koko juhlaväki) ja palauteltiin lainattuja kamoja. Yhellä tyypillä oli vuohi takapihalla. :D
Harmi ettei ollu kameraa mukana, on meinaan vuohella aika jännät silmät. Keltanen mollukka jossa semmonen musta pitkulainen suorakulmio vaakatasossa. Näytti hyvin hämmentävältä.
Lennätin lasten kans leijaa ku sattu oleen mukava tuuli, mutta siitähän ei tullu mittään ku oli yks leija ja kolme lasta jokka tietenki halus ite koko ajan olla lennätysvuorossa. Nappasin siitä sitte yhen murheen murtaman lennättäjän olkapäille ja ravasin pitkin pihaa. Jännästi unohtu se leija. :p
Illan päälle sitte räpelsin kuvia facebookkiin.
Juhlat takana. Sain tutustua moneen hääparin sukulaiseen ja mut esiteltiin aina sulhasen suomalaisena veljenä. :)
Aamusella haettiin vielä tuoleja ja tehtiin viimesiä valmisteluja. Puolen päivän seutuvilla puku päälle ja kirkolle. Sielä kaikki suju hienosti, paitsi että Jamie meinas laittaa Laurenille oman sormuksensa. :D
Seremonian jälkeen sitte syötiin ja juteltiin ja juotiin. Monenlaisia tarinoita oli ihmisillä kerrottavana. Puolille öin juhlittiin, sitte mää olin valmis unille ja oli nuot muutki sitte lopetelleet. Aamulla meinas olla vähä hutera olo, mutta ku sai vähä syötyä niin helpotti. Jengi kävi vielä morjestaan ennen ku lähtivät ajeleen kotteihinsa. Iltapäivä kolmeen mennessä ollaan aika pitkälle siivottu ja siistitty paikat. Loppu päivä meneeki lähinnä elpyessä. :p
Tänään on ollut häihinvalmistautumispäivä. On viety roskia kaatikselle ja leikattu nurtsi ja pesty talo ja käyty harjotteleen seremoniaa kirkolla ja majotettu vieraita ja haettu pöytiä ja tuoleja ja ja ja ja... Koko päiväksi on riittäny vipinää. Päivä ittessään on ollu tosi nätti: aurinko paistanu, lämmintä ollu muttei liian lämmin! ;)
Kaikenlaista tekemistä riittää vielä pitkälle iltaan, joka muuten viileni hyvin äkkiä. Koko päivän oon heilunu ihan vaan shortseissa, mutta nyt piti laittaa pitkää hihaa jne. Huomena on sitte juhlapäivä.
Tänään käytiin tuolla vähä kauempana isommalla kylällä shoppaileen kamaa häitä varten. Melkeen iltaan asti meni ennen ku päästiin takasin. Perillä ootti Jamien äiti, joka on tullu jo vähä etukäteen autteleen. Heitettiin vähä evästä napaan ja kipastiin sinne mäen päälle ottaan niitä kuvia. Ihan hieno oli auringonlasku, en osaa kyllä sanoa että näyttääkö se miltään kuvissa. Pittää koittaa jossain välissä käyä tossa isäntäväen tietokoneella niin saa jotain kuvatuksia muittenki nähtäville. :)
Keskiviikko. Viikko siitä ku lähdin kotoa. Tuntuu sinänsä aika hassulta ku kuitenkaan täällä en oo ehtiny olla ku muutaman päivän. Mutta ku matka kesti ja niinpäin niin minkäs teet. Ja onhan tuossa välissä nuita kilometrejä... jotain 23000km luokkaa laskeskelin ku istuin neljättä päivää lentokoneessa. :p
Tänään ei oo satanut, mutta ei kuitenkaan oo ollu mitenkään aurinkoinen tai lämmin päivä. Käytiin siitä huolimatta uimassa, hallissa. Räpiköin sen 1500m. Oli oikeastaan aika mukavaa. Enhän taas ees muista millon viimeksi oisin käyny uimassa, niin oli oikeen mukavata. Uinnin jälkeen mentiin Jamien ja Laurenin kavereille ja rupateltiin ja pelattiin biljaartia.
Käytiin Laurenin kans hevostelemassa. Mulla oli lupa ottaa Laurenin kaverin heppa, mutta sepä ei jostain syystä tykänny musta ollenkaan ja hommahan päätty sitte siihen että hevonen meni persiilleen ja minä seljälleen. Laurenin hepalla ei ollu mitään erimielisyyksiä mun kans, että en tiijä mikä sitä toista rassasi. Omistajalleen se ei kiukkuillu ollenkaan. Mun näkemys tilanteesta on, että ku me seisottiin paikallaan niin tää polle säikähti jotain takanaan ja sitte se oli menoa. Ehkä sillä oli vaan känkkäränkkä ku se on paksuna. ;p
Illasta oli tarkotus että oisin kipassu tonne mäen päälle ottaan kuvia, vaan enpä sitte jaksanu. Otettiin vähä kuppia (eli maisteltiin Jamien tekemiä oluita) ja juteltiin monenmoista. Annoin talon isännälle ja emännälle kuksat kiitokseksi majotuksesta ynnä muusta. Jamiella kuulema yks jo oli, mutta ilmeisesti hän ei ees muistanu että missä se on. Painotin että nämä kaks kuuluu käyttöön, ei hyllyyn. Illan päätteeksi kävin (yrittään) kuvaan tähtitaivasta. :)
Toinen sadepäivä. Eilen sentään sateli sillai kuuroittain että pysty käymään kävelyllä tms, mutta nyt tulee tasasen tappavaan tahtiin ja semmosella volyymilla ettei tartte paljo suunnitella hengailevansa pihalla. Noh. Käytiin Jamien kans Uuden Seelannin sotamuseossa. Sieläpä vierähtiki sitte viis ja puoli tuntia. Hupsista. :D
Käytiin kattoon kirkko ja samalla käytiin läpi lauantain ohjelma kyseisessä tilassa. Saas nähä kuin sutjakasti lauantain sujuu, ku nää rasavillit lapsukaiset mm. kantaa sormukset tyynyllä. :D
Sen verran koleaa ku ei aurinko paista että Jamie laitto tulet pesään että saa mökkiin vähä lämpöä. En valita. Mulla fleese päällä ja rukkaset käessä. Internet kertoo että 8 astetta ois lämmintä. Tuon sateen tuoman kosteuden ja tuulen kans yhdistettynä tää kylmyys tuntuu suunnilleen samalta ku kotona joku viiden asteen pakkanen. :p
Käytiin heittään hevosillekki loimet selkään että pärjäävät. Hieman hämilläni olin niistä loimista, ku ne vaikutti olevan lähinnä paksua pressua, semmosta mitä lainapeitteet on. Kaippa se sitte kelpaa näille. :p
Yöllä tipahti elohopea kahteen lämpöasteeseen. Meinas olla aika vilponen. Mutta sade hellitti ja taivaski selkeni yöllä sen verran että pysty käyä katteleen tähtitaivasta. :)
Noniin. Tulihan se sade sieltä. Ehkä ihan hyvä niin saa tää mun auringon hiillostama nahka hetken aikaa elpyä. Jalkapöydät on aika pahan näköset. :/
Alotettiin päivä viemalla lapset kouluun ja päiväkotiin ja käymällä itte kaupassa. Jamie ja Lauren lähti kuntosalille. Ite mieluummin heiluttelen käsipainoja ittekseni. On niin paska kunto ettei kehtaa mihinkään salille... :p
Tässä tiluksia tutkiessa huomasin että Jamie omistaa golfmailoja ja kävin sitte kysyyn että pelaako se, ja tässä on kuulema lähellä kentä jossa on puoli-ilmaista pelata. Katotaan jos löytyis aikaa tuommosellekki huvittelulle. :)
Käytiin sitte Jamien kans käveleskeleen tuola kukkulan huipulla, tihkusateesta huolimatta ja vitsit mikä tuuli sielä kävi! Määhän olin ihan tohkeissaan! Sai ihan huoletta nojata vasten eikä mätkähtäny turvalleen. :D
Joku ilta ku ei sada niin meen sinne ottaan kuvia, näkyy vuoret ja kaikki. :p
Kaikkea riemua hitusen jarrutti palaneista jalkapöydistä johtuva kipu, joka kirpaisi joka askeleella. Palo aika pahasti nuot. Eikä tietenkään helpottanu että laitoin sukat ja lenkkarit. Toisaalta maasto oli semmosta että eipä tuola sandaaleissa ois kovin hyvä ollu kävellä. :/
Chillailua, lautapeliä ja telkkaria loppuilta. :)
Niin, ja käytiin syöttään heppasille porkkanat. :)
Semmonen sunnuntai. Käytiin kattoon ku villihevonen ohjattiin pelloilta semmoseen lehmienerotteluaitaukseen jossa tyypit alko sitte kesyttään konia. Sitä ei jääty kattomaan. Joitain tunteja myöhemmin mentiin muuten vaan kävelylle ja satuttiin justiin paikalle ku ne ohjas sen villikon tuohon lähelle isompaan aitaukseen. Olivat saaneet sille riimun kaulaan ja se anto hetkittäin jopa koskea ku siinä aidan vieressä ihmeteltiin. Luonnollisestikaan en muistanu kameraa ottaa mihinkään mukaan, niin käyn kuvaamassa joskus myöhemmin. :p
Sitte kasailtiin tuohon takapihalle katosta ens viikon häitä varten. Naperoille piti lukea vähä kirjoja, suomeksi ja sama englanniksi tulkaten. Illalla käytiin vielä morjestaan Laurenin hepoa tuossa takapihan vieressä. Ois aika siistiä ku talli ois tuollai ihan lähellä. :D
Oli puhetta että käytäis ratsastaan joku päivä. :)
Ja aurinko paahtaa! Kuvitelkaa kuumin kesäpäivä mitä suomessa on koettu ja kertokaa se ainaki viidellä! Jopa nää paikalliset puhisee että on liian kuuma! Eikä kuitenkaan mittarissa oo ku sitä jotain 25:ttä astetta. Tuo porotus vaan on niin intensiivistä. :p
Aamulla laitoin aurinkorasvaa ku lähettiin sitä villihevosta kattoon mutta joku aivohikka iski enkä rasvannu jalkoja ollenkaan. Jalkapöydät ja pohkeet on melko arat nyt. :/
Olkapäät ym. kyllä punotti tosi pahasti muttei ollu palanu. :)
Aamu valkenee täällä keskellä pohjoissaarta pilvisenä. Eilen matkalla Jamie kerto ettei täällä oo satanu tyyliin kuukauteen, ja kaikkialla näky varotuksia metsäpalon herkkyydestä. Toivottavasti se nyt ei sada tätä kuukautta sitte ku mää oon täällä. :p
Nukuin tuossa kellon ympäri, mitä nyt välillä kävin vähä syömässä ja vessassa. Migreenilääke piti kans ottaa, mutta ehkä se oli puhtaasti seurausta tuosta lentämisestä. Aamulla lueskelin uutisia niin tuli vastaan tämmönen ihan mielettömän hieno video jonka joku on kuvannu tuossa muutaman sadan kilsan päässä: http://vimeo.com/m/58385453
OH MY FUCKING GOD! I'M HERE! Eikä es tartte jäähä tulliin pyllistelemään! Eihän siinä mennykkään ku NELJÄ PÄIVÄÄ!!! : D
Ja laukkuki tuli ihan oikein perille. :)
Aika tehokkaasti tipahin kyllä ku päästiin tänne Jamien ja Laurenin luo. Sippasin viimesellä tunnilla ajomatkasta ja täälä maailma vaan pyöri niin otin sitte suihkun ja kaaduin sänkyyn. Nyt heräsin vähä syömään mutta sen verran on vielä sekava olo että kaadun kyllä takasin unille... yheksänhän tuo on kello illalla, että kaippa se on sallittua. :p
Kuitenki viimesen kahen (kolmen? Mikä päivä tänään on?!!) vuorokauden aikana lähinnä torkkunu puoli-istuvassa asennossa lentokoneessa ehkä yhteensä 8h. Tuntuu eri hyvältä ku saa oikasta ittensä suoraksi! :)
Auringonnousu 12000 metrin korkeudessa. Harmillisesti olin sijoitettuna justiin siiven kohalle niin ei päässy ihan kunnolla näkemään. Pari tuntia enää lentoa jäljellä. Aamupalaa alkavat tässä justiin tarjoilla. :)
Jaappanista päivää! Tänne asti päästy. :p
Ja tänne ku pääsi niin koko mesta oli yhtä kaaosta. Jonossa tyypit kerto seisseensä pari tuntia ja mun jatko lähtis tunnin päästä. Ongelmahan on siinä että mun pitäis saaha boarding pass jostain. Loikkasin sitte lyhyempään jonoon ja sainki kuulla että sen saa portilta kunhan se aukeaa. Portille mars ja sitähän sai jopa ootella hetken ennen ku pääsi asioimaan. Nyt on koneeseennousulupa ja matkatavaroidenki pitäis löytää perille... ehkä... toivottavasti. Semmonen härdelli täälä tuntu olevan että en yllättyis jos se laukku löytyis vaikka honolulusta. :D
Japsien lentsikka oli kyllä ihan rento. Oli jalkatukea jalkatilaa! ja sai ite valita mitä katto ruudulta. Ja ihan HD ruudulta joka ei ees ollu semmonen postikortin kokoneen vaan ihan katottavaa luokkaa. Melkeen ku ois kotopuolessa lentäny business-luokassa. :D
Paitsi että näitten bisnessi oli semmonen mitä näkkee jossain leffoissa; jokkaisella oma loossi jossa saa ittensä ihan vaakatasoon. Ja vaakatasosta puhuttaessa asiahan on niin että ei siitä nukkumisesta tuu yhtään mittään istualtaan, vaikka se oiski hyvin nojallaan oleva. 12h lennon aikana pystyin torkkumaan ehkä kolme tuntia. Minä, joka yleensä nukkuu vaikka ratatyömaalla. Noh, vieressä istu mies joka koko lennon aikana kävi kerran vessassa, ei syönyt, eikä juonut mitään. Lentoemot kävi koittaan kysyyn josko se jotain ottais mutta se vaan nukku... tai "nukku". Ihan eloisalta se vaikutti ku koneesta poistuttiin.
Ja pakko taas päivitellä kuin huonosti kentillä toimii langattomat yhteydet. Joka kenttä kyllä tarjoaa sen avoimen ja ilmasen netin, mutta sen toimimaan saaminen onki jotain ihan muuta. Tai jos saat yhistettyä niin se pätkii. Helsinki ei tehny tässä poikkeusta.
Noh. Vielä yks etappi ja tämä ilmojen halkominen on hetkeksi ohi. Ja ilmoista tuliki mieleen että mitähän ihimettä ne oikeen syötti tuolla edellisellä lennolla?!! Kuplin siihen tahtiin koko lennon että oisin sillä kaasulla lentäny varmasti perille Aucklandiin asti! :p
Oon ihan varma että mut poimitaan taas tulliin ja kamat pengotaan läpi. Jos tää reissu on tähän asti olla tämmöstä säheltämistä niin ei se voi loppua ennen ku oon oikeasti kävelly ulos kentältä. :p
