Viikonloppu

Niputanpa nyt pari päivää samaan ku oon laiska. :p

Lauantai: Great Kiwi Beer Festival! Kojuja yli sata, ihmisiä ihan **tusti! Loistava aurinkoinen päivä. Ja livemusaa. Ja olut oli moninaista ja hyvää. Eipä varsinaisesti muuta sanottavaa.

Sunnuntai: Kayaking! Assi ja sen kaveri vei mut melomaan. Siis ihan jokeen, kuohuineen kaikkineen. Piti olla helppo keikka. Ei ollu :D
Varusteiden pukeminen oli melkeen ku sukeltaan lähtiessä. Kauhiaa äheltämistä. Mutta sainki hyvin äkkiä todeta että ihan syystä ne varusteet on mitä on. Ekat kuohut ja meikä heittää ympäri. Siinä sitte koitin ohjeiden mukaan piättää hengitystä ja oottaa että Assi ja sen kaveri sais käännettyä mut takasin, mutta ne ei saanu kunnon otetta kajakista ja homma kesti, enkä jaksanu enää pidättää, niin irrotin itteni ja nousin pintaan. Rantautuminen, hengähdys ja uus yritys. Se päätty vielä heikommin. Taas kuohut eessä, paatti ympäri, irrotus, pinnalle, ja siinä kelluessa huomasin että multa oli mela poikki! Rantautuminen ja tilanteen tarkastelu. Todettiin että eipä tuo onnistu puolikkaalla melalla (ja mulle vähä niinku riitti pyöritys) joten Assin kaveri ohjasi kajakit rannalle vähän matkan päähän ja mää ja Assi lähettiin hakeen autoa. Me siis oltiin päästy jokea ehkä 200m alaspäin. Nyt sitte käveltiin vähä yli yläjuoksulle koska meidän piti uida sen joen poikki ku oltiin näppärästi vastarannalla. Melkonen oli virtaus, eli kellukkeet ja märkäpuvut oli ihan mukavat päällä. :p

Vähä tuntu kurjalta heittää homma sikseen, mutta näin jälkeen päin aateltuna en varmaankaan ois selvinny loppumatkaa vaikka oisinki skarpannu ja yrittäny. 14km oli tarkotus meloa. Paluumatkalla pysähyttiin sitte yhen järven rannalle ja käytiin siinä melomassa. Tytöt pelleili sillä melan puolikkaalla ja totesivat että eskimokäännös onnistuu silläki. Mää lähinnä yritin ymmärtää kuin herkkä se purtilo on. Ihan muuta ku kanootit tai merikajakit. Ja lopuksi vielä Assin yllyttämänä pyöräytettiin mut ympäri ettei jäis kammoa, jos vaikka joskus vielä satun kajakkiin istumaan. Se meni muuten hyvin mutta tietämättäni autoin omalla kropalla ku Assi käänsi mua ja mää pyörähin niin vauhdilla että humautin kerralla ympäri uudestaan pään veden alle. Hengen pidättäminen on kuulkaa yllättävän vaikeaa ku oot ylösalasin kiinnitettynä veneeseen. Assi sai mut sitte käännettyä ihan kunnolla oikeinpäin ja mää pääsin tasaamaan pulssia. Kohta ton jälkeen jatkettiin matkaa ja haettiin jäätelöt, joka kuulema kuuluu olennaisesti melontaan. :)

Vaikka päivä sisälsiki sydämmentykytystä ja adrenaliinihumalan ja ties mitä, pääkivusta (tuliko kaikesta siitä ressaamisesta vaikko adrenaliinista vaikko mistä, en tiijä) uimiseen (joka on aina kiva asia) niin en voi sanoa että tämä mitenkään huono päivä ois ollu. Mutta jokeen en taija lähtä tommosella kipolla ihan heti. Sen verran pelottavaa menoa oli.

Nooh, nyt on päässy jo kunnolla rauhottuun ja matkalaukku on taas pakattu. 21kg näytti vaaka, katotaan huomena mitä kenttävirkailija sanoo. Tiedossa on vähä reilunpi maisemanvaihto ja Australia. Toivottavasti Louis ei oo suunnitellu mitään noin hurjaa ohjelmaa mulle ku tuo melonta, en tiijä kestäiskö fysiikka moista. :p

Vähä alkaa reissu painaan harteilla. Kolmea päivää vaille kuukauden nyt ollu menossa. Pakko tunnustaa että viimesenä parina päivänä on tullu sen kerran mieleen, että on se oma koti vaan siisti juttu. Sinne voi paeta aina jos on liian rankkaa. Täällä reissussa ei samanlaista turvapaikkaa oo. Mutta eiköhän tässä vielä tämä jäljellä olevat pari viikkoa sinnitellä.